Dancer in the Dark

1960-luvun Yhdysvalloissa tsekkiläinen maahanmuuttaja Selma kärsii näköä rappeuttavasta, perinnöllisestä sairaudesta. Hän työskentelee tehtaassa ja säästää rahaa pienestä palkastaan, jotta voisi maksaa samasta sairaudesta kärsivälle 12-vuotiaalle pojalleen leikkauksen, joka pelastaisi tämän näkökyvyn. Kun elämä kohtelee kaltoin ja näkö huononee päivä päivältä, on Selmalla aina oma turvapaikkansa mielikuvitusmaailmassaan, joka on täynnä tanssia ja laulua.

Dancer in the Dark on Lars von Trierin ohjaama elokuva vuodelta 2000. Se on kolmas ja viimeinen osa von Trierin Golden Heart -trilogiaan, jonka aiemmat osat ovat Breaking the Waves (1996) ja The Idiots (1998). Jokainen elokuva on oma, itsenäinen tarinansa, joille yhteistä on naispäähenkilö sekä teemat naisen rakkaudesta ja rakkauden vuoksi tekemistä uhrauksista.

Dancer in the Dark on elokuva, jonka olen tahtonut nähdä jo pitkän aikaa, mutta ei vain ole ollut mahdollisuutta. Ei ennen kuin viime viikolla huomasin sen ilmestyneen Amazon Primen valikoimaan ja katsoinkin sen sitten viikonloppuna. Dancer in the Dark on tarinallisesti ehkä kaunein ja riipaisevin von Trierin elokuvista - tai ainakin niistä, jotka olen nähnyt. Reilut kaksi tuntia menevät kuin siivillä, eikä missään kohtaa tule pitkästymisen tunnetta.

Musikaalinumerot nivoutuvat hyvin muun tarinan sekaan, eivätkä tunnu lainkaan päälleliimatuilta. Lauluissa on kaikissa (paitsi ehkä ensimmäisessä, menevämmässä Cvaldassa) jotakin todella kaunista, mutta samaan aikaan koskettavan karmivaa. Erityisesti mieleen jäävät jälkeenpäin Scatterheart, Next to Last Song sekä Oscar-ehdokkuudenkin parhaasta alkuperäisestä laulusta saanut I've Seen It All. Kaikki paitsi musikaalikohtaukset on kuvattu käsivarakameralla. Käsivarakuvaus luo intiimimmän tunnelman ja sitä myöten tuo katsojan lähemmäs Selmaa, tuntemaan ja kokemaan kaiken tämän kanssa.

Islantilaislaulaja Björk tekee upean, koskettavan ja riipaisevan roolin Selmana. Selma on läheisilleen loppuun saakka lojaali, joten tuntuu pahalta katsoa, kuinka ihmiset, joihin hän luottaa, pettävät hänen luottamuksensa. Eivät onneksi kaikki, mutta yksikin on jo liikaa, ja Selma vain on sokea (kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti) näiden käytökselle. Erittäin absurdilta tuntuu, ettei poliisi tai lakimiehet tee kunnollista taustatyötä, sillä ei kai pitäisi olla kovinkaan vaikea saada selville, kuinka David Morsen esittämä Bill on henkilökohtaisen konkurssin partaalla. Sen sijaan nämä väittävät Billiä rikkaaksi ja Selman olevan miehen rahojen perässä. Selma rakastaa musikaaleja, sillä musikaaleissa ei koskaan tapahdu mitään pahaa, joten omassa fantasiamaailmassaan hän on musikaalitähti, hän laulaa ja kykenee tanssimaankin. Ja onhan Björk toki aivan ilmiömäinen laulaja. Selman läheisintä ystävää, Kathya, näyttelee Catherine Deneuve ja Selmaan ihastunutta Jeffiä Peter Stormare. Aika lailla kaikki muut hahmot ja näyttelijät vain jäävät Björkin ja Selman varjoon. Björk on myös suurimmaksi osaksi itse säveltänyt ja sanoittanut elokuvassa kuultavat laulut.

Dancer in the Darkin katsomisesta on pian aikaa viikko ja edelleen se pyörii mielessä monta kertaa päivässä. Se kertonee jo aika paljon elokuvan vaikuttavuudesta, sillä vastaavaa ei ainakaan itselleni tapahdu kovin usein. Elokuvan tarina on sydäntäsärkevä, eikä sitä katsoessa voi kuivin silmin säästyä. Jälkeenpäin oma olo oli emotionaalisesti aika tyhjä. Dancer in the Dark on kenties yksi parhaimmista ja kauneimmista elokuvista, joita olen koskaan nähnyt. Siitä huolimatta en ole varma, pystynkö välttämättä katsomaan tätä enää koskaan uudestaan.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 46. Elokuva on voittanut parhaan eurooppalaisen elokuvan EFA-palkinnon

Dancer in the Dark

Ohjaus ja käsikirjoitus: Lars von Trier

Sävellys: Björk

Tuotantomaa: Tanska, Ranska, Saksa, Italia, Ruotsi, Iso-Britannia, Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2000

Kesto: 140 min

Ikäraja: K16

Päärooleissa:

Björk - Selma Ježková

Catherine Deneuve - Kathy

Peter Stormare - Jeff