23/31: Tositapahtumiin perustuva - Kreivitär


Historia on voittajien tarina.
Keitä voittajat ovat?
Armottomia sotureita, hurjia kuninkaita ja ahneita pettureita.
Ehkä suurin osa historiaamme onkin voittajien sepittämää tarua.

1500-luvun lopun Unkarissa leskeksi jäänyt kreivitär Erzsébeth Bathóry rakastuu itseään parikymmentä vuotta nuorempaan István Thurzóon. Kun rakastavaiset erotetaan toisistaan, alkaa Erzsébeth uskoa eron syynä olleen se, ettei hän ole tarpeeksi nuori. Hän löytää apukeinon nuorten neitsyiden verestä, jota iholleen sivelemällä hän uskoo saavansa nuoruutensa takaisin.

Kreivitär on Julie Delpyn ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2009. Se pohjautuu tositapahtumiin unkarilaisesta kreivitär Erzsébet Báthorysta. Vuosien 1590 ja 1610 välillä Báthoryn sekä neljän hänen palvelijansa väitetään kiduttaneen ja surmanneen satoja tyttöjä ja naisia.

Kreivitär on enemmän draama- kuin kauhuelokuva. Siinä on ripaus kauhua mukana, mutta muutoin se on puhdasverinen historiallinen draama. Se on kaunis tarina ennen kaikkea rakkaudesta, mutta myös petoksesta, kateudesta ja ikuisen nuoruuden tavoittelusta. Hyvin universaaleja ja ajattomia teemoja, joista tänäkin päivänä saa paljon irti. Elämme maailmassa, jossa nuoruuden tavoittelu on ihanne ja kuten elokuvassa, myös oikeassa maailmassa monet ovat valmiita melkein mihin tahansa ikuisen nuoruuden saavuttaakseen.

Kreivitär ottaa käsittelyynsä myös naisen aseman tuon ajan (ja miksei nykyajankin) yhteiskunnassa. Historia on voittajien kirjoittama, eikä kukaan ole koskaan saanut kuulla Erzsébeth Báthoryn omaa versiota tapahtumista. Historiankirjat ovat vain leimanneet hänet noidaksi, paholaisenpalvojaksi sekä historian tuottoisimmaksi sarjamurhaajaksi. Elokuvakin esittää epäilyksiä siitä, olivatko syytökset loppujen lopuksi edes totta vai vain vaikutusvaltaisten miesten keino saada itselleen Báthoryn suvun omaisuus. Kysymys jää vaille vastausta, katsojan itse päätettäväksi.

Ohjaaja Julie Delpy itse näyttelee Erzsébeth Báthorya. Lähtökohtaisesti en itse pidä edes ajatuksen tasolla siitä, että ohjaaja itse tekee pääroolin elokuvassaan, eikä se täysin onnistu tälläkään kertaa. Ihailen toki Delpyn omistautuneisuutta tälle projektille, sillä hän on myös käsikirjoittanut, säveltänyt ja osin tuottanutkin elokuvan. Näyttelijänä hän ei pelkää paljastaa omaa haavoittuvuuttaan tai meikittömiä kasvojaan. Kaikista niistä elokuvista, joita olen nähnyt, joissa ohjaaja esittää pääosaa, tämä on kuitenkin ehkä parhaiten onnistunut. Daniel Brühl esittää Erzsébethin rakastettua, häntä kaksikymmentä vuotta nuorempaa István Thurzóa. Kaksikon ikäero ajaa Erzsébethin juuri tavoittelemaan nuoruutta. Anamaria Marinca esittää noita Anna Darvuliaa, Erzsébethin uskottua.

Kreivitär on kaunis historiallinen draama, joka esittää erään vaihtoehdon siitä, mitä 1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun Unkarissa tapahtui. Se on siitä erilainen, ettei se esitä Erzséthia suunnilleen paholaisena vaan pyrkii taustoittamaan tämän hahmoa sekä syitä käytökselle ja teoille. Tosin sekin on vähän siinä ja siinä, voiko katsoja luottaa siihen, tekikö Erzsébeth koskaan näitä väitettyjä hirmutekojaan. Ainakin paljon ajattelemisen aihetta elokuva antaa.

Tässä maailmassa ei voi olla mistään varma.
Historia ei välitä siitä.
Totuus on tiilimuurin takana, ja aika hautaa pian meidät kaikki.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 19. Elokuvan musiikin on säveltänyt nainen




Kreivitär | The Countess

Ohjaus ja käsikirjoitus: Julie Delpy
Sävellys: Julie Delpy
Tuotantomaa: Ranska, Saksa
Julkaisuvuosi: 2009
Kesto: 98 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Julie Delpy - Erzsébeth Bathóry
Daniel Brühl - István Thurzó
Anamaria Marinca - Anna Darvulia

Kommentit