Vuonna 1870 Pariisin oopperatalo on valmistautumassa ensi-iltaan, kun paikka saa uudet omistajat sekä suojelijan. Oopperan diiva jättää paikan onnettoman sattuman jälkeen, ja balettiopettaja ehdottaa tämän tilalle tanssija Christine Daaéa. Esitys siivittää Christinen menestykseen sekä teatterirakennuksen alla asuvan kummituksen suosioon. Kun uudet omistajat eivät suostu oopperan kummituksen vaatimuksiin, alkaa esityksissä sattua jopa kuolemaan johtavia onnettomuuksia.
Oopperan kummitus on Joel Schumacherin ohjaama elokuva vuodelta 2004. Se perustuu Andrew Lloyd Webberin samannimiseen musikaaliin, joka sai ensi-iltansa Lontoon West Endissä vuonna 1986. Musikaali puolestaan pohjautuu Gaston Lerouxin romaaniin Le Fantôme de l'Opéra vuodelta 1909.
Oopperan kummitus on todella kaunis ja jopa sydäntäsärkevä tarina. Alkuperäinen romaani ei ole minulle tuttu, mutta elokuvaversioita on tullut katsottua useampia. Tämä musikaaliversio on niistä kuitenkin ainoa, jonka olen katsonut useammin kuin kerran. Lavalla en Oopperan kummitusta ole valitettavasti nähnyt, mutta toivottavasti vielä jonakin päivänä.
Visuaalisesti Oopperan kummitus on myös valtavan kaunis. Se on dramaattinen ja mahtipontinen - aivan kuten musiikkinsakin, jotka ovat mahtipontisuudessaan täydelliset oopperamiljöössä tapahtuvaan musikaaliin. Visuaalisuuteen on panostettu niin lavasteiden kuin puvustuksenkin suhteen ja kaikki elementit sillä saralla pelaavat täydellisesti yhteen. Kaikesta koristeellisuudesta ja suureellisuudesta tavallaan tulee välillä hieman jopa mieleen barokin aikakausi, vaikka se olikin yli sata vuotta ennen elokuvan tapahtumia.
Emmy Rossum on aivan huikea roolissaan Christinena. Hän on suorastaan täydellinen valinta herkän nuoren naisen osaan ja pääsee siinä loistamaan parhaimmillaan. Ja mikä lauluääni hänellä onkaan! Gerard Butler tekee nimiroolin oopperan kummituksena. Hänen äänessään on raspia, joka sopii kummitukselle hyvin, mutta muutoin Butler tuntuu hieman liian nuorelta omaan rooliinsa, sillä kummitus on kuitenkin ollut teatterissa jo vuosikymmeniä. Kummituksen ja Christinen välillä tuntuu kuitenkin olevan paljon enemmän kemiaa kuin Christinella ja teatterin suojelija varakreivi Raoul de Chagnylla, jota näyttelee Patrick Wilson. Christinen ja kummituksen lisäksi elokuvasta jää parhaiten mieleen Miranda Richardsonin esittämä Madame Giry, joka on oopperan balettiopettaja ja tuntenut kummituksen omassa lapsuudessaan. Kummituksen taustatarina, johon Giry olennaisena osana liittyy, on ehkä vaikein kohtaus katsoa koko elokuvassa - ihan vain julmuutensa vuoksi.
Oopperan kummitus on upea musikaali. Onhan se toki vähän kliseinen kolmiodraamoineen, mutta joskus parhaat tarinat ovat niitä kaikkein yksinkertaisimpia ja perinteisimpiä. Rakkaudesta ja kostosta on tehty tarinoita läpi ihmiskunnan historian. Oopperan kummitus on todella kaunis kuvaus niistä molemmista. Kovin kummoisia arvosteluja se ei ole saanut, mutta onko sillä niin väliäkään, jos itse siitä pitää?
Kahdeksanvuotiaan arvio: "Tää pitää kattoo joku päivä uudestaan, kun oli niin hyvät musiikit."
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 3. Elokuvassa ratsastetaan
Oopperan kummitus | The Phantom of the Opera
Ohjaus: Joel Schumacher
Käsikirjoitus: Andrew Lloyd Webber ja Joel Schumacher
Sävellys: Andrew Lloyd Webber
Tuotantomaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2004
Kesto: 143 min
Ikäraja: K11
Päärooleissa:
Emmy Rossum - Christina Daaé
Gerard Butler - kummitus
Patrick Wilson - Raoul de Chagny
Kommentit
Lähetä kommentti