Haamujengi

Columbian yliopiston kolme parapsykologian professoria saa potkut työstään. Kolmikko päättää perustaa oman paranormaaleja ilmiöitä tutkivan ja estävän Haamujengi-ryhmän. Vaikka uusi työ alkaakin hieman tahmeasti, pian professorit Peter Venkman, Ray Stantz ja Egon Spengler sekä ryhmään liittyvä Winston Zeddermore päätyvät ikiaikaisen puolijumala Zoolin jäljelle ja saavat huomata, että tämän voimistuessa koko New York on vaarassa.

Haamujengi on Ivan Reitmanin ohjaama elokuva vuodelta 1984. Suosionsa myötä Haamujengi on myöhemmin saanut kaksi jatko-osaa (kolmas on tulossa), animaatiosarjan sekä uudelleenfilmatisoinnin.

Itse henkilökohtaisesti rakastan näitä vanhempia Haamujengi-elokuvia. Uudempia jatko-osia en ole katsonut, mutta uudelleenfilmatisoinnin kylläkin ja siinä meni kaksi tuntia, joita en valitettavasti voi koskaan saada takaisin. Toisin sanoen en pitänyt. Tuo uusi jatko-osa nuorilla näyttelijöillä pitää kyllä katsastaa mahdollisimman pian, sille jatkoa on nimittäin luvassa vielä tämän vuoden puolella. Yritän kuitenkin kaikesta huolimatta pysytellä tätä kirjoittaessani mahdollisimman objektiivisena.

Haamujengi on varsin viihdyttävä elokuva, mutta mitään kovin syvällistä siitä ei kannata yrittää etsiä, ellei tahdo lähteä jo vähän ylianalysoinnin puolelle ja pohtia elokuvan teemoja muun muassa kapitalismista ja ilmansaasteista. En ole itse uhrannut asialle koskaan ajatustakaan, enkä suoraan sanottuna olisi edes osannut katsoa elokuvaa sillä silmällä, ellen taustatyötä tehdessäni olisi näihin ajatuksiin törmännyt.

Haamujengillä on hauska käsikirjoitus, joka toisinaan haahuilee hieman liiaksi, eikä aina jaksa saattaa kaikkia tarinoitaan loppuun saakka. Hahmot toimivat hyvin ja vaikka osa onkin hieman stereotyyppimaisia, se sopii silti tyylilajiin. Elokuvan erikoisefektit ovat tietyissä kohden ajan saatossa menettäneet jonkin verran tehoaan, mutta ovat silti aikaansa nähden hyvin tehtyjä ja toimivia. Alun kirjastokohtaus sekä vaahtokarkkimies ovat näistä parhaat esimerkit.

Bill Murrayn esittämä professori Peter Venkman on koko elokuvan parasta antia. Murray esittää kuivan ironista hahmoaan uskottavasti, eikä missään kohden hairahda sivupoluille. Muita Haamujengin jäseniä, Raymond Stantzia, Egon Spengleriä ja Winston Zeddermorea, näyttelevät Dan Aykroyd, Harold Ramis ja Ernie Hudson. Hudsonin näyttelemä Zeddermore, joka liittyy ryhmään vasta myöhemmin, jää pahasti muiden jalkoihin. Häntä olisin mielelläni nähnyt enemmänkin ja alkuperäisessä käsikirjoituksessa hänen hahmonsa sai enemmän tilaa ja syvyyttä. Harmi, ettei se päässyt lopulliseen versioon saakka. Venkmanin ihastuksen kohdetta, alunperin Haamujengin asiakasta, Dana Barrettia näyttelee Sigourney Weaver, joka myös on erinomainen roolissaan. Omaksi suosikikseni kuitenkin nousee aivan ihana Louis Tully, jonka roolissa nähdään Rick Moranis. Louis on Danan naapuri, joka yrittää hirveästi olla kaikkea, muttei oikein ikinä onnistu pyrkimyksissään.

Haamujengi on kasariklassikko parhaimmillaan. Se on hauska, viihdyttävä ja onnistuu hyvin tehokkaasti pitämään katsojan huomion ruudussa. Hahmot ovat hyvin tyypiteltyjä, mutta eivät silti liian yksipuolisia. Haamujengin nelikon kemiat pelaavat yhteen ja erikoistehosteetkin ovat aikaansa nähden hyvin toteutettuja. Haamujengi toimii vielä tänäkin päivänä.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 1. Vuonna 1984 julkaistu elokuva

Haamujengi | Ghostbusters

Ohjaus: Ivan Reitman

Käsikirjoitus: Dan Aykroyd ja Harold Ramis

Sävellys: Elmer Bernstein

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 1984

Kesto: 107 min

Ikäraja: K12

Päärooleissa:

Bill Murray - Peter Venkman

Dan Aykroyd - Raymond Stantz

Harold Ramis - Egon Spengler

Ernie Hudson - Winston Zeddemore

Sigourney Weaver - Dana Barrett

Rick Moranis - Louis Tully