Kaksi langennutta enkeliä, Loki ja Bartleby, suunnittelevat käyttävänsä hyväkseen katolisen kirkon täydellisen aneen porsaanreikää päästäkseen takaisin taivaaseen. Jumalan ääni, enkeli Metatron, lähettää Kristuksen viimeisen jälkeläisen sekä kaksi profeettaa estämään näiden yritykset, sillä se todistaisi Jumalan olevan erehtyväinen ja näin ollen tuhoaisi maailman. Samaan aikaan demoni Azrael yhdessä helvetillisten kolmosten kanssa yrittää kaikkensa vesittääkseen ristiretkeläisten suunnitelmat.
Dogma alkaa vastuuvapauslausekkeella siitä, kuinka kyseessä on täysin fiktiivinen komedia, jota ei pidä ottaa turhan vakavasti ja muistuttaa siitä, kuinka myös Jumalalla on huumorintajua ja vesinokkaeläin on hyvä todiste siitä. Elokuva aiheutti julkaisunsa aikaan kuohuntaa katolisessa yhteisössä, vaikka kirkko itsessään ei siihen ottanutkaan kantaa. Elokuvaa vastaan protestoitiin teattereiden ulkopuolella, sitä syytettiin rienauksesta ja ohjaaja sai jopa tappouhkauksia.
Taiteen (ja komedian) kautta tulee voida käsitellä kaikenlaisia asioita, eivätkä uskonnotkaan ole siltä turvassa tai minkäänlaisessa erityisasemassa. Pieni hienovaraisuus voi toki olla tarpeen, mutta komedia ja huumori on joskus paras tapa käsitellä vaikeita ja kipeitäkin asioita. Toisinaan komedia saattaa loukata, mutta silloin ensimmäinen asia, mitä kannattaa tehdä, on katsoa peiliin ja miettiä, miksi tämä loukkasi minua. Elokuva itsessään on kuitenkin aina fiktiivinen teos - myös perustuessaan tositapahtumiin. Ja toisinaan totuus sattuu. Dogma ei kuitenkaan (oman näkemykseni mukaan) millään tapaa esimerkiksi pilkkaa katolista uskoa vaan ottaa sen käsittelyyn pilke silmäkulmassa ja kieli poskessa. Jos tämä jotakin on niin uskonnollista satiiria.
Dogma ei pelkää ottaa käsittelyyn kristinuskon epäkohtia ja ristiriitaisuuksia. Elokuva heittää ilmoille ajatuksen, että Jumala olisikin oikeasti nainen, mutta Nikean kirkolliskokous (joka tapahtui vuonna 325), jonka jäsenet olivat kaikki miehiä, muuttivatkin hänet mieheksi. Elokuva nostaa esiin myös Raamatun naisvihamielisyyden, kuinka nainen on lähes aina se, joka tekee väärin. Nainen teki perisynnin, leikkasi Simsonin hiukset ja vaati Johannes Kastajan päätä vadilla. Muusa Serendipity jopa mainitsee, kuinka Raamatussa "naiset kuvataan vaikeammiksi kuin egyptiläiset ja roomalaiset yhteensä".
Langenneiden enkeleiden rooleissa nähdään Ben Affleck ja Matt Damon. Kaksikko pelaa ruudulla hyvin yhteen ja irrottelee omissa rooleissaan juuri tyylilajiin sopivasti. Affleckin näyttelemä Bartleby on kaikessa hiljaisuudessaan ja laskelmoivuudessaan heidän yhteisen pyrkimyksensä aivot, kun taas Damonin näyttelemä Loki, vaikka onkin näennäisesti dominoivampi persoona, on lopulta vain Bartlebyn talutusnuorassa. Bethanya, joka on Jeesuksen viimeinen jälkeläinen ja aborttiklinikan työntekijä, näyttelee Linda Fiorentino. Bethany on tarinan päähenkilö ja kokeekin melkoisen kasvun elokuvan aikana. Bethanylle viestin tuovaa enkeli Metatronia näyttelee Alan Rickman, joka myös oli näyttelijöistä ainoa, joka sai ehdokkuuden jonkinlaiseen parhaan näyttelijän palkintoon (parhaan miessivuosan Satellite-palkinto komediassa tai musikaalissa). Jotkut muut toki saivat huonoimman näyttelijän ehdokkuuksia.
Dogmassa, vaikka onkin ajoittain hieman ylilyöty kohelluskomedia, on paljon hyvää ja oivaltavaa huumoria ja jopa napakkaa kritiikkiä uskontoja kohtaan. Se tosin ei varmasti kaikkia miellytä, mutta mitä taidetta se sellainen on, joka ei herätä minkäänlaisia ajatuksia ja tunteita suuntaan tai toiseen? Tarina on kiinnostava kaikkine uskonnollisine hahmoineen ja loppupuolellaan jopa muistuttaa, että "ei sillä ole väliä, mihin uskoo - kunhan uskoo".
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 32. Elokuvassa on jumalhahmo
Dogma
Ohjaus ja käsikirjoitus: Kevin Smith
Sävellys: Howard Shore
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 1999
Kesto: 124 min
Ikäraja: K15
Päärooleissa:
Ben Affleck - Bartleby
Matt Damon - Loki
Linda Fiorentino - Bethany Sloane
Alan Rickman - Metatron
Kommentit
Lähetä kommentti