Toimittaja Sydney Schanberg on vuonna 1973 Kamputseassa kirjoittamassa juttua punaisten Khmerien vallankaappauksesta ja joutuu samalla itsekin keskelle julmaa sotaa. Schanbergin ystävä, paikallinen mies Dith Pran, viedään muiden mukana vankileirille, jossa olot ovat täysin epäinhimilliset ja suurin osa vangeista joutuu Khmerien tappamaksi. Pranin on taisteltava tiensä vapauteen, mutta myös Schanbergin on toimittava ystävänsä hyväksi.
Kuoleman kentät on Roland Joffén ohjaama elokuva vuodelta 1984. Se perustuu Sydney Schanbergin kirjaan The Death and Life of Dith Pran vuodelta 1980. Kirja puolestaan kertoo tositapahtumista Kamputseasta (nykyään Kambodža) 1970-luvulta.
Kuoleman kentät on ollut omalla katselulistallani jo pitkään, vaikken erityisemmin sotaelokuvista pidäkään. Elokuva on löytynyt hyllystäni jo pari vuotta, mutten ole saanut aikaiseksi katsoa sitä aiemmin - lähinnä siitä syystä, että tarvitsen oikeanlaisen mielentilan tämän kaltaisia elokuvia katsoakseni. Nyt se hetki sitten viimein koitti.
Historiassa kylmän sodan aikakausi on jäänyt itselleni aika vieraaksi aihealueeksi, eikä koulussa esimerkiksi historiantunneilla kerrottu mitään (tai sitten olen vain täysin unohtanut) Kamputsean tapahtumista, vaikka ne olennaisena osana liittyvätkin Vietnamin sotaan, josta kyllä puhuttiin. Tulipa tässä samalla sitten pieni historian oppitunti, kun elokuvan katsottuani lähdin tutkimaan tapahtumien historiallisia taustoja enemmän. Ja olen suoraan sanottuna aika järkyttynyt siitä, ettei Kamputsean tapahtumista kylmän sodan aikaan puhuta enempää. Punaisten Khmerien ollessa vallassa lähes neljäsosa maan väestöstä sai surmansa, suurin osa kuoli pakkotyöhön, sairauksiin, nälkään sekä teloituksiin.
Tätä ennen oli kuitenkin Yhdysvallat Vietnamin sodan yhteydessä pommittanut myös naapurimaa Kamputseaa - tosin vielä Vietnamiakin pahemmin. Yhdysvallat pudotti Kamputseaan enemmän pommeja kuin mitä pudotettiin koko toisen maailmansodan aikana yhteensä, mukaan lukien Japaniin pudotetut kaksi ydinpommia.
Kuoleman kentät on elokuva, jolta on turha odottaa mitään sankaritarinoita tai sodan glorifiointia, kuten monet muut sotaelokuvat tekevät. Sen sijaan se ei arkaile näyttää sodan rumiakin puolia vaan näyttää kaiken juuri sellaisena kuin ne ovatkin. On kuolevia ja kuolleita ihmisiä, pahasti haavoittuneita, raajojaan menettäneitä aikuisia ja lapsia, on ihmisiä, jotka huutavat ulos tuskaansa läheisensä kuoleman vuoksi.
Mutta edes Kuoleman kentät ei mene tapahtumien kaikkein brutaaleimpiin yksityiskohtiin ja hyvä niin. Esimerkiksi niin kutsuttu Killing Tree jää kokonaan mainitsematta. Onneksi. Sellaisen olemassaolosta oli ihan tarpeeksi vaikeaa jo lukeakin. Kaikesta raakuudestaan huolimatta Kuoleman kentät ei sorru mässäilemään väkivallalla vaan väkivallan jäljet ovat vain kaikessa karuudessaan osa elokuvan kertomaa tarinaa ja siinä se. Se tästä kaikesta tekeekin täysin järjetöntä.
Kuoleman kentät on yksi vaikuttavimmista ja aidoimman oloisista sotakuvauksista, joita koskaan olen nähnyt. Vaikkei varsinaisia sotakohtauksia olekaan kuin alussa ja lopussa, elokuva onnistuu silti näyttämään sodan julmuuden ja mielettömyyden kaikkein karuimmillaan.
Sam Waterston päärollissa Sydney Schanbergina on hyvä ja vahva, mutta vielä häntäkin vahvempi on Dith Prania näyttelevä Haing S. Ngor, joka varsin ansaitusti palkittiin roolityöstään parhaan miessivuosan Oscarilla. Ngor on itsekin Kamputsean kuolemanleirin selviytyjä ja se vain lisää hänen roolityönsä voimakkuutta ennestään, sillä hän tietää tismalleen, millaista elämä on siellä ollut. Schanbergin toimittajakollegoita Al Rockoffia ja Jon Swainia näyttelevät John Malkovich ja Julian Sands. Kumpikin hoitaa oman tonttinsa varmuudella, mutta heidän hahmonsa jäävät pahasti pääkaksikon jalkoihin.
Kuoleman kentät on sydäntäsärkevää katseltavaa. Se on raaka kuvaus sodan julmuudesta, mutta samaan aikaan myös kertomus kahden miehen välisestä vahvasta ystävyydestä, joka kantaa kaikkien kauhujenkin lävitse. Toisinaan elokuvaa tekee jopa pahaa katsoa ja vielä pahemmaksi kaiken tekee tietoisuus siitä, että se, mitä Kamputseassa tuohon aikaan tapahtui, oli monin verroin pahempaa. Vaikka Kuoleman kentät ei mitään alakaan turhaan kaunistella, on siitä kaikkein raaimmat yksityiskohdat silti jätetty pois. Suositella tätä pitäisi samaan aikaan ei kenellekään sekä aivan kaikille, sillä usein elokuvissa näytettävä glorofioitu kuva sodasta sankaritarinoineen on kaikkea muuta kuin totuus, vaikka ne sankaritarinat ovatkin niitä, joista lähinnä elokuvia tehdään.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 15. Elokuvassa näyttelee Julian Sands
Kuoleman kentät | The Killing Fields
Ohjaus: Roland Joffé
Käsikirjoitus: Bruce Robinson, Sydney Schanbergin kirjan pohjalta
Sävellys: Mike Oldfield
Tuotantomaa: Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 1984
Kesto: 141 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Sam Waterston - Sydney Schanberg
Haing S. Ngor - Dith Pran
John Malkovich - Al Rockoff
Julian Sands - Jon Swain
Kommentit
Lähetä kommentti