Mikael Jääkansan Lind on aina kokenut olevansa ulkopuolinen. Hän ei tunne oloaan kotoisaksi missään, eikä oikein osaa löytää omaa paikkaansa. Sodan keskellä Saksassa hän kohtaa tummiin pukeutuneen naisen ja tuo nainen syöksee Mikaelin lopulta johonkin, josta ei tunnu olevan paluuta.
Muukalainen on Margit Sandemon kirjoittama romaani vuodelta 1982. Se on yhdeksäs kirja hänen 47-osaiseen Jääkansan tarina -sarjaansa.
Marca Christiaana ei kuunnellut. Hän mietti vakavasti miehensä ehdotusta. Anette de Saint-Colombe oli epäilemättä edullinen naimakauppa. Tosin tämä oli raivoisan kiihkeä katolinen ja vaikuttu liioitellun siveältä, mutta sellaisesta voi varmaan saada särmät hiotuksi. Ruotsista Mikael ei koskaan saisi aatelista morsianta.
Siitä on yli kaksi vuotta, kun Muukalainen tuli luettua. Jotenkin tämä postaus on vain jäänyt julkaisematta ja ennen pitkää se on hautautunut kaikkien muiden alle. Nyt kuitenkin, kun parin vuoden tauon jälkeen vihdoin päätin jatkaa Jääkansan tarinan lukemista jälleen, on varmasti ihan hyvä julkaista tämäkin postaus.
Muukalainen keskittyy menehtyneen Tarjein ainoaan lapseen, joka on onnettomien sattumien myötä jo lapsuudessaan joutunut suvustaan erilleen, eikä ole koskaan edes tuntenut isänsä puolen sukua. Tämä on jättänyt Mikaelin juurettomaksi sekä kaipaamaan jotakin, mitä ei ole koskaan itselleen saanut. Edes naimisiinmeno ja oman lapsen saaminen ei poista Mikaelin kaipuuta ja tyhjyyden tunnetta.
Jälleen hänet valtasi se, mitä hän ei ymmärtänyt. Maisema katosi hänen silmistään ja loputon, himmeä avaruus avautui hänen ympärillään. Kaukainen huuto saavutti hänet, valittavien äänien sointi. Etäältä, etäältä hän saattoi aavistaa jonkun tai jotakin, joka erottui tummana valkoisesta sumusta. Kerta kerralta se pimeä tuli lähemmäs.
Mikaelin juurettomuus on johtanut hänet pimeyden polulle ja viimeistään hänen joutumisensa sotaan suistaa hänet lopullisesti raiteiltaan, sillä sota on vihoviimeinen paikka, jossa lempeäluonteisen nuoren miehen pitäisi olla. Moneen kertaan kirjassa puhutaan Mikaelin kohdalla sieluntaudista ja kuolemankaipuusta eli nykykielellä sanottuna hän siis kärsii jonkinasteisesta masennuksesta.
Vaikka Mikael on ollut poissa suuren osan poikansa Dominicin varhaislapsuudesta, isän ja pojan välillä on silti suhde ja yhteys, joka ei katkea. Dominic on yksi Jääkansan merkityistä, vaikkakaan alussa Mikael ei siitä tiedä, ja sitä myöten omaa myös kyvyn aistia ihmisten mielialoja ja tunteita.
Muukalainen pureutuu teemoiltaan paljolti juuri juurettomuuteen, yksinäisyyteen ja näiden aiheuttamaan tyhjyyteen ja pimeyteen. Mikael on päähenkilönä erittäin kiinnostava hänen etsiessään omaa paikkaansa, joka selvästikään ei ole Ruotsissa saati sitten sodassa.
Kiivas väristys kulki Mikaelin lävitse. Vaikka hän kavahtikin tätä tuntematonta, se myös houkutteli kummallisen puoleensavetävällä voimalla. Eikä hän pystynyt vastustamaan. Hän kaipasi sitä, minkä aavisti olevan tuhoava voima.
**
Margit Sandemo (o.s. Underdal, 23.4.1942-1.9.2018) oli norjalais-ruotsalainen kirjailija, joka on erityisen tunnettu nuorille aikuisille suunnatuista moniosaisista romaanisarjoistaan Jääkansan tarina ja Noitamestari. Sandemon isänisä oli kirjallisuuden Nobelilla palkittu runoilija ja kirjailija Bjørnstjerne Bjørnson ja äiti ruotsalainen kreivitär Elsa Reuterskiöld, joka kuului Vaasasta kotoisin olevaan Oxenstierna-aatelissukuun.
Jääkansan tarinan pohjalta on yritetty useaan otteeseen tehdä elokuva tai televisiosarja, mutta yritykset eivät ole koskaan johtaneet mihinkään. Jääkansan tarinan ensimmäisen kolmen romaanin pohjalta on tehty musikaali, joka sai ensi-iltansa drammenilaisessa Saetre Danseteaterissa vuonna 1999.
Margit Sandemo: Jääkansan tarina: Muukalainen (Sagan om Isfolket: Den ensamme), 1982. Suomentanut Marja Mahlamäki. 254 s.
Kommentit
Lähetä kommentti