Alexandra Benedict: Joulun murhapeli

Äitinsä kuoleman jälkeen Lily vannoi, ettei enää ikinä palaa Endgamen kartanoon. Nyt hän on kuitenkin palaamassa ottaakseen osaa Armitagen suvun perinteiseen joulupeliin. Syy hänen paluuseensa on vastikään menehtyneen Liliana-tädin vihjaus siitä, että Lilyn äiti saatettiin murhata ja joulupeli paljastaisi murhaajan henkilöllisyyden.

Joulun murhapeli on Alexandra Benedictin kirjoittama romaani vuodelta 2021.

Joskus oli ollut aika, jolloin herääminen aamuyöstä jouluaattona olisi johtunut jännityksestä. Enää Lily ei uskonut joulupukkiin. Hän ei ollut uskonut enää mihinkään sen jälkeen, kun äiti kuoli. Ja tänään hänen oli palattava paikkaan, missä äiti kuoli.

Joulun murhapeli on asetelmaltaan aika perinteinen englantilainen murhamysteeri vanhoine kartanoineen ja suljettuine tiloineen. Ajallisesti se sijoittuu kuitenkin nykyaikaan ja päähahmot ovat kaikki iältään parikymppisiä. Monta kertaa tuntui, että romaani on vain kirjan muotoon kirjoitettu pakopeli. Ei sillä, että se olisi välttämättä huono asia.

Hahmot tarinassa ovat kuitenkin hyvin karikatyyrimaisia, toisinaan jopa ärsyttävyyteen asti. Päähenkilö Lily on hyvin marysuemainen, hän on taitava ratkaisemaan erilaisia arvoituksia ja ompelee itselleen erikoisia vaatteita - ja onhan hänellä toki Mary Suelle tyypillisesti traaginen taustatarina, eikä hänessä juuri ole vikoja. Sara on tarinan ilkeä hahmo, Gray vain hiljainen varjo, jota Sara kontrolloi, Tom analysoi kaikkea ja Ronnie on hilpeä entinen alkoholisti. Muut hahmot jäävätkin sitten pahasti syrjään.

Tarina itsessään on hyvin ennalta-arvattava. Arvasin loppuratkaisun jo reilusti ennen puoliväliä, vaikka kaikki arvaukseni yksityiskohdat eivät täsmänneetkään. Pääpiirteet kuitenkin menivät oikein. Kertooko se mysteerin rakentamisen tasosta vai siitä, että olen lukenut tällaisia romaaneja ihan liikaa? Mene ja tiedä.

Keittiö oli tulvillaan joulun tuoksuja ja muistoja. Kuva äidistä leipomassa piirakkataikinaa mäjähti Lilyn mieleen kuin tintti ikkunalasiin. Hän vilkaisi kylmiön avoimesta ovesta ja näki rivikaupalla purkkeja: hilloa, säilykelihaa ja marmeladia. Lily ei tiennyt, katsoiko hän mennyttä vai nykyistä aikaa.

Benedict on kirjoittaessaan käyttänyt omaan makuuni turhan paljon passiivia, esimerkiksi kirjoittamalla "päitä pudisteltiin". Ehkä se on jonkinlainen tyyliseikka, mutta itse en siitä pitänyt vaan olisin kaivannut kyseisiin lauseisiin tekijää, kuten vaikka "jokainen pudisteli päätään". Repliikit on merkitty ajatusviivoin - tämä on toki makuasia, mutta henkilökohtaisesti olen itse aina pitänyt enemmän lainausmerkeistä. Ajatusviivojen kanssa ei nimittäin ole aina selvää, missä kohtaa repliikki päättyy ja monta kertaa jouduin tälläkin kertaa tavaamaan rivejä, kun se vain jätti minut hämmentyneeksi.

Kaisa Siveniuksen suomennos on hyvin tehty ja sen kanssa on kyllä saanut kaikkien arvoitusten vuoksi joutunut varmasti näkemään paljon aikaa ja vaivaa. Ainoa minua vaivaava ongelma oli jouluvanukas. Oletan, että alkuperäisteoksessa on käytetty sanaa Christmas pudding, joka nimestään huolimatta ei ole vanukas ollenkaan vaan eräänlainen joulukakku. Muutoin suomennoksesta ei ole pahaa sanottavaa vaan se on oikein onnistunut ja vie tunnelmallisesti lukijansa vanhan kartanon miljööseen.

Mukana teoksessa on myös kaksi lukijalle tarkoitettua peliä, joita olin kesken lukemisen todella huono ratkaisemaan, koska unohtelin ne vähän väliä. Toisessa pelissä etsitään anagrammeja jokaiselta joulun ajan kahdeltatoista päivältä, toisessa kahdentoista englantilaisen jouluisen murhamysteerin nimiä tarinan seasta. Onnistuin löytämään kaksi anagrammia ja yhden kirjan nimen. Osittain tietysti siksi, että olin keskittyneempi tarinan lukemiseen kuin anagrammien tai nimien etsimiseen.

Joulun murhapeli on ihan viihdyttävä tarina, jonka parissa kyllä jaksaa muutaman päivän viettää. Miljöö on kaunis ja jouluinen ajankohta juuri sopiva. Lumimyrskyn vuoksi loukkuun jäävä ryhmä on pakotettu pysymään yhdessä ja vain jatkamaan joulupelin pelaamista, vaikka porukkaa lakoaa ja katoaa ympärillä. Tiivis tunnelma suurimmaksi osaksi onnistuu pitelemään otteessaan tarinan ennalta-arvattavuudesta huolimatta. Joulun ajaksi tässä on hyvää lukemista.

Sokkelo oli valtavan kokoinen, aikoinaan maailman suurin. Se oli varta vasten rakennettu yhtä suureksi kuin talo, ennen itä- ja länsisiiven lisäämistä. Nyt lumi poimi näkyviin sen mutkat ja umpikujat. Korkeiden pensasseinämien latvat hohtivat valkoisina, polut taas erottuivat pimeinä. Tie sokkelon halki ei ollut enää yhtä selkeä kuin ennen, eivätkä pensaat yhtä tarkkaan leikatut.

**

Alexandra Benedict on englantilainen kirjailija. Hän on työskennellyt myös säveltäjänä, laulaja-lauluntekijänä, näyttelijänä ja opettajana. Benedictin esikoisromaani The Beauty of Murder  ilmestyi vuonna 2013.

Alexandra Benedict: Joulun murhapeli (The Christmas Murder Game), 2021. Suomentanut Kaisa Sivenius. 335 s.

Helmet-lukuhaasteeseen numerolla 30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi (CWA Gold Dagger -rikoskirjallisuupalkinto)