Prinsessa Ruusunen

Prinsessa Aurora saa ristiäispäivänään haltiakummeiltaan lahjaksi kauneutta ja viisautta. Kun paikalle saapuu kutsutta jäänyt Pahatar, langettaa tämä prinsessa ylle kirouksen, jonka mukaan prinsessa kuusitoistavuotispäivänään pistää sormensa värttinän piikkiin ja kuolee. Haltiakummit vievät prinsessan mukanaan ja piiloutuvat metsämökkiin estääkseen kirousta toteutumasta. Mutta kun Auroran kuudestoista syntymäpäivä koittaa, pääsee Pahatar viimein jyvälle prinsessan olinpaikasta.

Prinsessa Ruusunen on Clyde Geronimin ohjaama piirrosanimaatio vuodelta 1959. Se pohjautuu samannimiseen satuun, joka on alunperin Charles Perraultin kirjoittama, mutta myös esimerkiksi Grimmin veljekset ovat siitä julkaisseet oman versionsa.

Ollessani lapsi Prinsessa Ruusunen ja Leijonakuningas (1994) olivat omat suosikkini Disneyn klassikoista. Nykyään minulle on kuitenkin jonkin sortin viha-rakkaus-suhde edellämainittuun. Minulle koko Prinsessa Ruusunen -sadun pointti on se, että Ruusunen nukkuu sata vuotta, eikä paria tuntia, kuten Disneyn versiossa. Oma suosikkini kaikista Prinsessa Ruusunen -adaptaatioista on Edvin Laineen ohjaama Topeliuksen näytelmään perustuva elokuva vuodelta 1949.

Visuaalisesti Prinsessa Ruusunen on yksi Disneyn kauneimmista klassikoista - ellei peräti kaikkein kaunein. Jo pelkkä elokuvan ulkonäkö luo taianomaista maailmaa ja jaksaa sykähdyttää vielä aikuisenakin. Pjotr Tšaikovskin balettiinsa Prinsessa Ruusunen (1890) säveltämät musiikit tehostavat tunnelmaa. Musiikkien sovituksesta on vastannut George Bruns, mutta hän on myös pari kappaletta säveltänyt elokuvaan, toki nekin Tšaikovskin tyyliä mukaillen.

Ääninäyttelijöiden työssäkään ei mitään vikaa ole. Jälkeenpäin parhaiten ääninäyttelijöistä mieleen jää Pahattarena kuultava Hannele Lauri. Prinssi Philipinä kuullaan Tom Nymania ja prinsessa Aurorana Mervi Hiltusta (puhe) ja Päivi Virtasta (laulu).

Nimi Aurora on alunperin lähtöisin nimenomaan Charles Perraultin versiosta, jossa Ruususen lasten nimet ovat Aurora ja Päivä. Sieltä aikoinaan Tšaikovski valitsi tuon nimen balettinsa nimihahmolle. Vuonna 2007 Disneyn yritti saada tavaramerkin nimeen Prinsessa Aurora, mikä olisi antanut Disneylle lailliset oikeudet kontrolloida kaikkia tulevia Prinsessa Ruusunen -baletin esityksiä sekä sen näkymistä esimerkiksi muissa elokuvissa tai mahdollisia elokuvaversiointeja.

Joka tapauksessa, jos alkuperäistarinoita ei oteta huomioon (tai sitä faktaa, että Ruususen kuuluisi nukkua sata vuotta), on Prinsessa Ruusunen kuitenkin oikein kaunis ja koskettavakin elokuva. Disneyn 100-vuotisjuhlan kunniaksi kävimme lapseni kanssa katsomassa tämän ihan elokuvateatterissa. Elokuva on täynnä visuaalisesti hienoja kohtauksia sekä kauniita lauluja, jotka mitä suurimmalta osin on sanoitettu Tšaikovskin baletin musiikkeihin. Disneykaan ei loppujen lopuksi saanut, tai luovutti yrityksessään, tavaramerkkiä nimelle Prinsessa Aurora, joten loppu hyvin, kaikki hyvin ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 23. Piirrosanimaatio

Prinsessa Ruusunen | Sleeping Beauty

Ohjaus: Clyde Geronimi

Käsikirjoitus: Erdman Penner

Sävellys: Pjotr Tšaikovski, George Bruns (sovitus)

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 1959

Kesto: 75 min

Ikäraja: K7

Päärooleissa:

Mary Costa / Mervi Hiltunen (puhe), Päivi Virtanen (laulu) - prinsessa Aurora

Bill Shirley / Tom Nyman - prinssi Philip

Eleanor Audley / Hannele Lauri - Pahatar