The Prom

Neljä epäonnistunutta Broadway-tähteä tahtoo kiillottaa julkisuuskuvaansa. He päätyvät suuntaamaan Indianan Edgewateriin, jossa vanhempainyhdistys on perunut lukion tanssiaiset, sillä he eivät tahdo paikallisen opiskelijan, Emma Nolanin, osallistuvan niihin tyttöystävänsä kanssa. Helpoksi kuviteltu homma osoittautuu kaikkea muuta kuin helpoksi, sillä Emma ei ole mikään esine vaan tunteva ja ajatteleva ihminen.

The Prom on Ryan Murphyn ohjaama elokuva vuodelta 2020. Se pohjautuu samannimiseen musikaaliin, joka sai ensiesityksensä Alliance Theatressa Atlantassa vuonna 2016. Broadwaylla musikaali debytoi lokakuussa 2018. Musikaali on myös saanut inspiraationsa tositapahtumista Itawamba Agricultural High Schoolista, Mississippin Fultonista, vuodelta 2012. Musikaalin tapahtumat mukailevat hyvin pitkälti silloisia tapahtumia, vaikkakin paikka ja hahmojen nimet on vaihdetty.

The Promin katsominen on antanut odottaa itseään jo pitkän aikaa. Mutta oikeastaan nyt elokuvan katsomisen jälkeen tahtoisin nähdä tämän teatterissa, sillä minusta tuntuu, että tarina toimii paremmin lavalla kuin ruudulla. Molemmissa on toki puolensa ja tietysti elokuvassa pystyy tekemään monia asioita, joita lavalla ei.

The Prom on hieman stereotyyppinen tarina, jossa ihmisten mielipiteet muuttuvat liian nopeasti, jotta se olisi uskottavaa. Tässä kohtaa täytyy kuitenkin muistaa, että ensinnäkin tämä on komedia ja toisekseen, kuten jo yllä sanoin, lavamusikaalista elokuvaksi tuotu, joten tietty simppeliys on ymmärrettävää. Silti ärsyttävää ylinäyttelemistä en jaksa ymmärtää muuta kuin korkeintaan parodioissa. Hahmot ovat myös aika ärsyttäviä, ainakin ne neljä Broadway-tähteä, mutta edes suurin osa heistä saa jonkinlaisen kasvutarinan.

Elokuvan alussa mietin, miksi Meryl Streepin ja Nicole Kidmanin kaltaiset tähdet ovat koskaan suostuneet mukaan tällaiseen roskaan. Heillä oli kuitenkin loppujen lopuksi Emman lisäksi kaikkein mielenkiintoisimmat hahmot ja laulunumeroita. Musiikki muutoinkin on elokuvan vahvuus (mikä on tietysti musikaalille hyvä juttu) ja monet musikaalinumerot jäävätkin mieleen - näistä esimerkkeinä Dance with You, It's Time to Dance, Andrew Rannelsin laulama The Acceptance Song sekä Meryl Streepin laulut It's Not About Me ja The Lady's Improving. Emman näyttelijä Jo Ellen Pellman on minulle uusi tuttavuus ja toivon, että tulen jatkossakin näkemään häntä elokuvissa. Hän suoriutuu hyvin roolistaan ja onnistuu hyvin tuomaan katsojalle selväksi Emman hämmennyksen, pettymyksen ja lopulta riemun. Näyttelijöiden heikoin lenkki on ehdottomasti James Corden, joka tekee hahmonsa, näyttelijä Barry Glickmanin, aivan liian stereotyyppisesti.

The Prom on... no, sanotaanko näin, että aluksi ajattelin, että tämä on vain hirveän tyhmä elokuva, mutta se oikeasti parani todella paljon loppua kohden ja lopputulos on, että tämä on itse asiassa aika suloinen elokuva suvaitsevaisuudesta ja sen voimasta. Musiikkinumerot ja tanssit erottuvat edukseen ja elokuvaa luotsaavat eteenpäin vahvat näyttelijät Meryl Streep ja Nicole Kidman. Tarina itsessään on aika simppeli ja hahmotkin tyypiteltyjä, eikä kyseessä ole mikään musikaalien merkkipaalu. The Prom on elokuva, joka on ihan viihdyttävä ja jonka voi katsoa silloin, kun tahtoo vain heittää aivot narikkaan.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 43. Elokuvan soundtrack on mielestäsi parempi kuin itse elokuva

The Prom

Ohjaus: Ryan Murphy

Käsikirjoitus: Bob Martin ja Chad Beguelin, heidän sekä Matthew Sklarin musikaalin pohjalta

Sävellys: Matthew Sklar ja David Klotz

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2020

Kesto: 132 min

Ikäraja: K13

Päärooleissa:

Jo Ellen Pellman - Emma Nolan

Meryl Streep - Dee Dee Allen

Nicole Kidman - Angie Dickinson

James Corden - Barry Glickman