Elisa ja Marcela



Marcela alkaa kouluttautua opettajaksi katolisessa koulussa Espanjassa. Pian hän ystävystyy samaa koulua käyvän Elisan kanssa, ja nuorten naisten ystävyys alkaa saada vaarallisia käänteitä. Vaikka Marcelan vanhemmat lähettävät tyttärensä opiskelemaan sisäoppilaitokseen, kaksikon välinen yhteydenpito ei siihen pääty. Kun kumpikin on suorittanut opiskelunsa loppuun, he ensin muuttavat yhteen ja lopulta punovat juonen; Elisa alkaa teeskennellä olevansa mies, jotta he pääsisivät naimisiin. Teoilla on kuitenkin seurauksensa.

Elisa ja Marcela on Isabel Coixetin ohjaama elokuva vuodelta 2019. Se perustuu tositapahtumiin 1900-luvun alun Espanjasta. Elisan ja Marcelan avioliitto on ensimmäinen dokumentoitu saman sukupuolen välinen avioliitto Espanjassa.

Draamahan on yksi suosikkigenreistäni elokuvissa. Hyvää draamaa jaksaa seurata vaikka kuinka monta tuntia. Elisa ja Marcela on ihan hyvä elokuva, mutta ei niin hyvä, että montaa tuntia jaksaisi katsoa. Tämä elokuva on vain aivan liian pitkä ja jossakin kohtaa hieman puolivälin jälkeen alkaa muuttua pitkäveteiseksi. Tiivistämisen varaa olisi runsaasti.

Elisa ja Marcela on mustavalkoinen, mikä on hyvä valinta elokuvaan, joka kertoo ajasta, jolloin ihmisten ajatusmaailma oli vielä todella mustavalkoinen. Toisinaan, johtuen joko siitä mustavalkoisuudesta tai sitten elokuvan hienoisesta melodramaattisuudesta, tulee mieleen vanhat suomalaiset elokuvat. Ja siis ihan hyvällä tavalla, onhan vanhoissa Suomi-filmeissä oma viehätyksensä.

Kielletystä rakkaudesta kertova tarina on kaunista, laadukasta draamaa. Se on, mikä kaikkein parasta, historiallisesti tarkka niin puvustuksen, lavastuksen, hiustyylien kuin kaiken muunkin puolesta. Se jos jokin miellyttää itseäni suuresti, sillä historiallisissa elokuvissa erityisesti puvustuksen suhteen tunnutaan toisinaan ottavan hieman liikaakin vapauksia. Tai sitten vain itse kiinnitän eniten huomiota siihen puvustukseen, mikä on enemmän kuin vain mahdollista. Toisinaan elokuvassa tapahtuu hieman outoja hyppyjä. Esimerkiksi alkupuolella, kun Marcela keskustelee äitinsä kanssa, on äiti yhdessä kuvassa huoneen ovella ja seuraavassa kuvassa jo istuu sängyllä Marcelan vieressä.

Päärooleissa Elisana ja Marcelana nähdään upeat Natalia de Molina ja Greta Fernández, jotka onnistuvat rooleissaan todella hyvin. Kumpikin on todella uskottava ja Elisan muutos Marioksi näyttää todella aidolta. Ja mitä olen oikeista Elisasta ja Marcelasta otettuja kuvia nähnyt niin varmasti ainakin ulkonäön puolesta on onnistunut monia huijaamaan. Pääkaksikon lisäksi mieleen näyttelijöistä jäivät vankilanjohtajaa näyttelevä Manolo Solo sekä hänen vaimoaan Floria näyttelevä Kelly Lua.

Useista ilmeisistä ongelmistaan huolimatta Elisa ja Marcela on historiallisesti kuitenkin kiinnostava elokuva, jollaisia näkisin mieluusti enemmänkin. Tätä katsellessa tulee väkisinkin mieleen, kuinka paljon maailma on mennyt eteenpäin viimeisen reilun sadan vuoden aikana ja hyvä niin. Elokuvassakin toki nähdään, kuinka Portugalin viranomaiset ovat avomielisempiä ja reilumpia näitä kahta naista kohtaan - vaikka ehkä tekevätkin sen vain espanjalaisia ärsyttääkseen. He joka tapauksessa kohtelevat Elisaa ja Marcelaa reilummin, sillä kuten vankilanjohtajakin yhdessä kohtaa mainitsee, eivät he ole tehneet mitään rikosta. Aiheensa puolesta Elisa ja Marcela on hyvin mielenkiintoinen elokuva, vaikkakin liian pitkä jaksaakseen kunnolla kantaa loppuun saakka.

Loppujen lopuksi mieleen jää vain yksi kysymys - mikä merkitys oli mustekalalla?


Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 25. Elokuvassa on sateenkaariperhe




Elisa ja Marcela | Elisa y Marcela

Ohjaus: Isabel Coixet
Käsikirjoitus: Isabel Coixet, tositapahtumien pohjalta
Sävellys: Sofia Oriana Infante
Tuotantomaa: Espanja
Julkaisuvuosi: 2019
Kesto: 118 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Natalia de Molina - Elisa
Greta Fernández - Marcela

Kommentit