Aaron on videokuvaaja, joka ottaa vastaan keikan pienessä vuoristokylässä. Mies nimeltään Josef sairastaa parantumatonta syöpää ja hänellä on vain pari kuukautta elinaikaa jäljellä. Josef on palkannut Aaronin kuvaamaan syntymättömälle lapselleen videota hänestä itsestään. Pikkuhiljaa Josefista alkaa paljastua karmivia piirteitä, mutta Aaron ei osaa arvatakaan, mihin hän on tuominnut itsensä ottaessaan keikan vastaan.
Päätin vuoden alussa ottaa osaa Helmet-elokuvahaasteeseen. Listalla numerolla 47. oli mumblecore- tai mumblegore-elokuva. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä genrestä, joten lähdin sitten tutkimaan asiaa tarkemmin. Suoraan sanottuna en vieläkään kunnolla ymmärrä, mistä genressä on kyse, mutta hyvin nopeasti kävi selväksi, etten missään nimessä katsoisi mumblecorea (koska ei vain kiinnosta) vaan nimenomaan genren kauhuosastoa. Löytämälläni mumblegore-listalla oli muutamakin elokuva, jotka kiinnostivat, mutta Creep päätyi lopulta katsottavaksi, koska vaikutti mielenkiintoiselta, oli found footagea (joka hyvin tehtynä on varsin toimiva tehokeino) ja löytyi kätevästi Netflixistä.
Aina elokuvan alkuhetkistä saakka on selvää, että Josefissa ei ole kaikki oikein kohdallaan. Hän on todella karmiva tyyppi ja sitä alkaa jo pelätä Aaronin puolesta, että mihin tämä on itsensä oikein sotkenut. Aaron vain ei tunnu tätä asiaa itse käsittävän. Josef on taitava manipuloimaan ja käyttääkin sitä hyödykseen saaden Aaronin kertomaan itsestään jopa hyvin henkilökohtaisia asioita sekä muun muassa juomaan alkoholia. Psykologisella tasolla sitä on oikeastaan aika kiehtovaa katsella, kuinka kerta toisensa jälkeen Aaron lankeaa ansaan, eikä edes tajua, kuinka paljon häntä manipuloidaan.
Odotukseni Creepin suhteen eivät olleet mitenkään korkealla, vaikken elokuvasta juuri mitään tiennytkään etukäteen, joten se onnistui yllättämään minut positiivisesti. Vaikka ei elokuvassa juuri mitään uutta ja mullistavaa ollut sellaiselle, joka on elämänsä aikana katsellut paljonkin kauhua. Tekijät ovat kuitenkin hyvin panostaneet tunnelman luontiin ja found footagea on käytetty taidolla. Äkkisäikäytykset, joista en ole koskaan liiemmin välittänyt, koska yleensä ne tuntuvat vain halvalta ja helpolta pelottelukeinolta, kun ei ole jaksettu panostaa tunnelmaan tai keksiä muita keinoja pelotteluun, toimivat tässä. Toisinaan ne tulevat niin yllättäen, että niitä ei ole edes osannut odottaa ja toisinaan, kun sellaista odottaa tulevaksi, sitä ei tulekaan. Jossakin kohtaa elokuvaa katsoessani huomasin puristavani tyynyä käsissäni, kun odotin äkkisäikäytystä tulevaksi. Sitä ei koskaan tullut.
Creepissä on vain kaksi näyttelijää, joista toinen on itse elokuvan ohjaaja. En ole koskaan suoraan sanottuna ollut kovin innostunut siitä, että ohjaaja laittaa itsensä rooliin omaan elokuvaansa (ja jos kyseessä on vielä päärooli, se on kaikista pahin skenaario), mutta tällä kertaa se ei häirinnyt minua lainkaan. Ohjaaja Patrick Brice on Aaron, joka kuvauskeikan ottaa vastaan ja häntä itseään näkyy ruudulla hyvin vähän. Mark Duplass puolestaan hoitaa hienosti hyvin häiriintyneen Josefin roolin.
Vaikka Creep ei kauhun saralla juuri mitään uutta tarjoile, on se silti katsomisen arvoinen elokuva. Sen vahvuudet ovat eritoten tunnelman luonnissa sekä Duplassin roolissa Josefina. Creep on aika ennalta-arvattava - tai oli ainakin minulle, joka olen katsonut varmasti satoja kauhuelokuvia elämäni aikana, osasin arvata loppuratkaisun noin kaksi minuuttia elokuvaa katsottuani. Hieman tiivistämistä elokuva myös olisi kaivannut, vaikkei sitä pituudella olekaan pilattu. Creepin ikärajakin on vain K13, joten eihän se kovin pelottava voi olla. Eihän?
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 47. Mumblecore/mumblegore-elokuva
Creep
Ohjaus: Patrick Brice
Käsikirjoitus: Patrick Brice ja Mark Duplass
Sävellys: Kyle Field ja Eric Andrew Kuhn
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2014
Kesto: 77 min
Ikäraja: K13
Päärooleissa:
Mark Duplass - Josef
Patrick Brice - Aaron
Kommentit
Lähetä kommentti