Hurja jengi

Hurja jengi eli herrat Susi, Käärme, Piraija ja Hai sekä neiti Tarantella ovat toteuttamassa vuosisadan ryöstöä, mutta jäävät rysän päältä kiinni. Sen sijaan että heidät heitettäisiin vankilaan tarjoaa kaupungin vuoden hyväntekijä, professori Marmeladi, heille mahdollisuutta: hän tahtoo tehdä kokeilun, voiko pahiksista tehdä hyviksiä. Viisikko suostuu toimimaan koekaniineina, mutta heillä on omat suunnitelmansa - he vain teeskentelevät muuttuvansa hyviksiksi ja jatkavat sitten rötöstelyjään.

Hurja jengi on Pierre Perifelin ohjaama animaatio vuodelta 2022. Se pohjautuu löyhästi Aaron Blabeyn samannimiseen lastenkirjasarjaan, jonka ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2015.

Olin luvannut lapselleni jo noin kuukausi sitten, että kunhan Hurja jengi tulee elokuviin, menemme yhdessä sen katsomaan. Nyt viimein löytyi aikaa ja suuntasimme hänen sekä siskoni kanssa perjantain ratoksi elokuvateatteriin. Tungosta ei paikalla ollut ja saimmekin oikein privaattinäytöksen vain meille kolmelle.

Hurja jengi on täynnä suhteellisen hauskaa ja harmitonta huumoria. Toisinaan vitsit toki ovat aika lapsellisia ja suoraan sanottuna typeriäkin, mutta lapsillehan tämä elokuva onkin suunnattu. Elokuvassa on paljon toimintakohtauksia ja hieman liikaa levotonta kohellusta, mutta suurimmaksi osaksi pakka pysyy kasassa. Daniel Pembertonin säveltämä musiikki tehostaa toimintakohtausten tunnelmaa hienosti ja toisinaan niitä tulikin katsottua suu auki loksahtaneena.

Hahmoja ei ole liikaa, joten jokaiseen ehtii tutustua hieman syvemmin, vaikka kaikki hieman stereotyyppejä ovatkin. Päähenkilöitä on viisi, joista herra Susi nousee suurimpaan rooliin ja elokuva kertoo hänen kasvutarinansa. Jälleen kerran ehdin miettiä, missä ovat kaikki naispuoliset hahmot, sillä viiden hengen jengissä on tasan yksi. Onneksi kaupungin kuvernööri Diana Kettunen nousee elokuvan kuluessa suurempaan osaan tarjoillen oikein herkullisen naisroolin. Elokuva toi itselleni vahvasti mieleen Disneyn klassikon numero 55. Zootropolis - eläinten kaupunki (2016), joka esittelee hyvin samankaltaista ideaa siitä, että on petoeläimiä ja sitten on saaliseläimiä, eikä kummankaan perimmäistä luonnetta voi muuttaa vaan peto on aina peto.

Myös eräs toinen elokuva tuli mieleen Hurjaa jengiä katsellessani. Elokuvassa suuren roolin tapahtumapaikkana saa taidemuseo, jossa järjestetään hyväntekeväisyysgaala. Tuon gaalan aikana jengin suunnitteleman ryöstön on määrä tapahtua. Tämä tuntuu kuin suoralta viittaukselta vuoden 2018 elokuvaan Ocean's 8, jossa ryöstö tapahtui Met-gaalassa (joka siis järjestetään vuosittain Metropolitan Museum of Artissa).

Mikä hämmensi minua melko lailla, oli se, että elokuvan kaupungissa ihmiset ja eläimet elävät rinnakkain. Eläimet ovat ihmismäisiä, puhuvat ihmisten kanssa samaa kieltä ja käyttävät vaatteita, mutta sitten on kuitenkin eläimiä, jotka eivät puhu tai ole ihmismäisiä, kuten kissa.

Hurja jengi on ihan toimiva elokuva, jolla on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Minun makuuni siinä oli hieman liikaa kohellusta, mutta huumori toimii suurimmalta osin ja naurattaa aikuistakin. Elokuvassa on myös viittauksia aikuisille suunnattuihin elokuviin (kuten juuri se Ocean's 8 sekä ainakin yksi repliikki oli elokuvasta Kummisetä). Me viihdyimme koko poppoo sen reilut puolitoista tuntia, eikä tylsää hetkeä tullut.

Kuusivuotiaan arvio: "Se oli hauskaa, kun Sudella heilui häntä ja se myös, kun Hai pukeutui naiseksi ja niiden piti soittaa lääkäri. Tykkäsin näistä hahmoista, Tarantella oli mun suosikki, kun sillä oli tietokone ja se teki niin nopeesti, kun sillä oli niin monta kättä."

Hurja jengi | The Bad Guys

Ohjaus: Pierre Perifel

Käsikirjoitus: Etan Cohen, Aaron Blabeyn samannimisen kirjasarjan pohjalta

Sävellys: Daniel Pemberton

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2022

Kesto: 100 min

Ikäraja: K7

Äänirooleissa:

Sam Rockwell / Riku Nieminen - herra Susi

Marc Maron / Jukka Rasila - herra Käärme

Graig Robinson / Mikko Penttilä - herra Hai

Anthony Ramos / Tino Singh - herra Piraija

Awkwafina / Krista Kosonen - neiti Tarantella