Kvartetti

Beecham Housen muusikoiden vanhainkodissa on kova kuhina päällä. Asukkaat valmistautuvat vuotuiseen Verdin syntymäpäiväkonserttiin ja samaan aikaan käytävillä huhutaan uudesta asukkaasta, joka kuuluu olevan suuri tähti. Uuden asukkaan saapuminen on shokki kolmelle entiselle laulajalle, Reginald Pagetille, Wilfred Bondille ja Cecily Robsonille, sillä kyseessä on heidän entinen laulajakollegansa Jean Horton, jonka siirtyminen soolouralle katkaisi aikoinaan pitkän ystävyyden sekä Reginaldin ja Jeanin avioliiton. Kuuluisan kvartetin on saatava erimielisyytensä ratkottua ennen tulevaa tärkeää konserttia, sillä koko vanhainkodin olemassaolo on vaakalaudalla.

Kvartetti on Dustin Hoffmanin ohjaama elokuva vuodelta 2012. Samalla se on myös näyttelijänä tunnetun Hoffmanin ohjausdebyytti. Elokuva perustuu Ronald Harwoodin kirjoittamaan näytelmään, joka sai ensiesityksensä Guildfordissa vuonna 1999. Suomen ensi-iltansa näytelmä sai tammikuussa 2002 Helsingin kaupunginteatterissa.

Viime aikoina, kun ilmassa on ollut paljon stressiä ja paineita oman elämän puolella, teki mieli sen vastapainoksi katsoa jotakin kepeämpää, joka ei välttämättä vaadi niin paljoa ajatustyötä ja joka saisi ajatukset edes hetkeksi muualle kuin ympärillä vallitsevaan kaaokseen. Tutkailin hetken aikaa listaani elokuvista, jotka pitäisi katsoa vain todetakseni, että ainoa komedia listalla oli Kvartetti. Tai ainakin kevyempi komedia, sillä yksi musta komedia siellä on edelleen. Joka tapauksessa Kvartetti valikoitui sitten katsottavaksi ja on suorastaan ihme, etten ole jo aiemmin tähän tarttunut.

Kvartetti, vaikka käsittelee syvällisempiä ja vakavampiakin asioita, on todellinen hyvän mielen elokuva. Sen päähenkilöt ovat vanhainkodin hoitohenkilökuntaa lukuun ottamatta kaikki eläköityneitä muusikoita ja on oikeasti virkistävää nähdä elokuva, jossa päähenkilöt ovat kaikki yli seitsemänkymppisiä. Tällaisia elokuvia saisi tehdä enemmänkin. Parhaassa tapauksessa yli puoli vuosisataa näytelleiden konkareiden työtä katselee aina mielellään ja tässä elokuvassa he pääsevät valokeilaan, jonka todella ansaitsevat.

Päärooleissa kvartettina pääsevät loistamaan Maggie Smith, Pauline Collins, Tom Courtenay ja Billy Connolly. Kukin heistä on mainio omassa roolissaan. Maggie Smith on Jean Horton, joka soolouransa vuoksi on aikoinaan jättänyt sekä ystävänsä että miehensä, eikä ole sen koommin heitä tavannut ennen kuin saapuu uutena asukkaana vanhainkotiin. Tom Courtenay näyttelee hänen entistä miestään Reginald Pagetia, jolle on kaikkein vaikeinta sulattaa Jeanin saapumista. Vuosikymmenien takainen petos on hänelle edelleen kipeä pala, jota hän ei ole kyennyt unohtamaan ja joka nyt nousee jälleen pintaan, kun hän kohtaa entisen vaimonsa. Billy Connolly on hieman rääväsuinen ja toisinaan huonokäytöksinenkin Wilfred Bond ja Pauline Collins puolestaan muistisairaudesta kärsivä Cecily Robson, joka on ihastuttavan höpsähtänyt ja sympaattinen hahmo. Elokuvan tapahtumapaikkana toimiva Beecham Housen eläköityneiden muusikoiden vanhainkoti (oikeasti Buckinghamshiressa sijaitseva Hedsor House) on valtavan kaunis paikka, johon voisin oikeasti vaikka muuttaa asumaan.

Kvartetti on draamakomedia täynnä kuivaa huumoria. Se on hyväntahtoinen, lämminhenkinen ja elämänmyönteinen tarina, joka tuo hyvän mielen ja jota on ilo katsella. Se näyttää, että vielä vanhoilla päivilläkin elämää on jäljellä ja tärkeintä on, kuinka käyttää jäljellä olevat vuotensa. Kvartetti on jälleen kerran yksi muistutus siitä, miksi rakastan brittiläisiä elokuvia niin paljon.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 38. Elokuva perustuu näytelmään

Kvartetti | Quartet

Ohjaus: Dustin Hoffman

Käsikirjoitus: Ronald Harwood, oman näytelmänsä pohjalta

Sävellys: Dario Marianelli

Tuotantomaa: Iso-Britannia

Julkaisuvuosi: 2012

Kesto: 94 min

Ikäraja: S

Päärooleissa:

Maggie Smith - Jean Horton

Tom Courtenay - Reginald Paget

Billy Connolly - Wilfred Bond

Pauline Collins - Cecily Robson