Alex DeLarge viettää päivänsä koulunkäynnin sijaan kuuntelemalla Beethovenin musiikkia, notkumalla maitobaarissa ja äärimmäisen väkivallan parissa druga-jenginsä kanssa. Jengi alkaa kuitenkin pikkuhiljaa saada tarpeekseen Alexin yksinvaltiudesta ja erään pieleen menneen ryöstökeikan jälkeen muu jengi jättää Alexin rikospaikalle, mikä johtaa tämän vangitsemiseen. Vankilassa Alex osallistuu kokeelliseen parannusmenetelmään, jonka on tarkoitus muuttaa hänet hyväksi. Palattuaan takaisin sivistyksen pariin Alex joutuu kohtaamaan karun totuuden - hänelle ei ole enää paikkaa yhteiskunnassa.
Kellopeliappelsiini on Kubrickin tyylille ominaisesti hyvin visuaalinen ja täynnä pieniä yksityiskohtia, joita ei välttämättä tule edes noteeranneeksi kuin vasta useamman katsomiskerran jälkeen. Itse ole tämän elokuvan katsonut moneen otteeseen ja aina sieltä vain onnistuu löytämään jotakin uutta. Jos asiaa alkaisi perinpohjaisesti tutkimaan ja pohtimaan, aiheesta saisi varmaan kirjan tai parikin aikaiseksi. Voisi olla mielenkiintoista sekin, jos joku tekisi Kellopeliappelsiinista samanlaisen dokumentin kuin Room 237 (2012), jossa analysoidaan Kubrickin elokuvaa Hohto (1980).
Dystooppiseen Englantiin sijoittuvan elokuvan lähes koko paino lepää Alexia näyttelevän Malcolm McDowellin harteilla. Hän suoriutuu roolinsa asettamista paineista kunnialla ja on ehdottomasti paras asia koko elokuvassa. McDowellin roolisuoritusta on yleisesti ylistetty ja hän sai jopa parhaan miespääosan Golden Globe -ehdokkuuden.
Kellopeliappelsiinin kirjoittaja Anthony Burgess suhtautui adaptaatioon hyvin ristiriitaisesti. Hän ylisti Malcolm McDowellin roolisuoritusta Alexina, mutta ei pitänyt siitä, kuinka hänen mielestään elokuva ihannoi väkivaltaa. Burgessin mielestä ohjaaja Kubrick ei ymmärtänyt kirjan ydintä ja elokuvaversio sai hänet jopa katumaan, että hän oli mennyt kirjoittamaan koko kirjan. Ei muuten ollut ensimmäisen eikä viimeinen kirjailija, jonka mielestä Kubrick ei ollut ymmärtänyt alkuperäisteoksen ydintä. Kubrickin kirjoihin pohjautuvat teokset kun ovat enemmän tai vähemmän saaneet tyrmäyksen kirjailijoiltaan, muun muassa Stephen King ei lainkaan pitänyt kirjaansa pohjaavasta Hohto-elokuvasta. Kubrick itse on sanonut ottavansa alkuperäisteoksista ennemmin inspiraatiota kuin tekevänsä suoria adaptaatioita, joten ehkä kirjailijoilla on oikeuskin pahoittaa mielensä, jos heillä on teoksestaan täysin eri näkemys kuin elokuvan ohjaajalla.
Kellopeliappelsiini nostaa esiin kysymyksen siitä, voiko pahuutta ja väkivaltaa koskaan oikeasti poistaa ihmisestä. Elokuva jopa antaa sille melko suoraviivaisen vastauksen - ei voi edes aivopesulla, sillä se on synnynnäinen ominaisuus niissä ihmisissä, joissa sitä on.
Sen verran jäi nyt tämän katsomiskerran jälkeen itseä kiinnostamaan, että pitäisi varmaan jossakin vaiheessa lukea alkuperäisteos.
Kellopeliappelsiini | A Clockwork Orange
Ohjaus: Stanley Kubrick
Käsikirjoitus: Stanley Kubrick, Anthony Burgessin samannimisen romaanin pohjalta
Sävellys: Wendy Carlos
Tuotantomaa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Julkaisuvuosi: 1971
Kesto: 137 min
Ikäraja: K18
Päärooleissa:
Malcolm McDowell - Alex DeLarge
Patrick Magee - Frank Alexander
Anthony Sharp - sisäministeri
Kommentit
Lähetä kommentti