55 Steps

Potilasoikeuksiin erikoistunut asianajaja ja entinen psykiatrinen sairaanhoitaja Colette Hughes saapuu St. Mary'sin psykiatriseen sairaalaan tapaamaan uutta asiakastaan Eleanor Riesea. Yhdessä he haastavat sairaalan oikeuteen potilaiden kohtelusta, oikeuksista ja pakkolääkityksestä tietämättä, kuinka suuri vaikutus tapauksella tulee olemaan tulevaisuudessa.

55 Steps on Bille Augustin ohjaama elokuva vuodelta 2017. Se pohjautuu tositarinaan Eleanor Riesesta. Eleanor Jeanne Riese (4.9.1943-6.4.1991) syntyi San Fransiscossa nelilapsisen perheen nuorimmaiseksi. Riesella diagnosoitiin paranoidinen skitsofrenia hänen ollessaan 25-vuotias ja hän vietti useita jaksoja sairaalahoidossa sen vuoksi. Sairaalassa hänelle annettiin lääkkeitä hänen tahtonsa vastaisesti, ja jotkin lääkkeet aiheuttivat hänelle pahoja fyysisiä haittavaikutuksia. Antipsykoottien aiheuttama munuaisinfektio johti hänen kohdallaan ennenaikaiseen kuolemaan vain 47-vuotiaana. Riese v. St. Mary's Hospital and Medical Center -tapauksella oli suuri vaikutus lainsäädäntöön psykiatristen potilaiden oikeuksien, kohtelun ja pakkolääkityksen osalta, sillä vuonna 1987 oikeus päätti, että on potilaan oikeus antaa suostumuksensa antipsykoottien käyttöön, paitsi hätätilanteissa, ja jos potilas kieltäytyy lääkkeestä, tarvitaan oikeuden päätös ennen kuin tätä voidaan lääkitä oman tahtonsa vastaisesti.

55 Steps on valtavan tärkeä elokuva, mistä syystä on harmi, ettei se ilmestyessään päässyt laajempaan levitykseen tai ole myöhemminkään juuri kerännyt mainetta. Jos taustalla olisi ollut suurempi tuontatoyhtiö, tämä olisi kyllä niittänyt menestystä palkintogaaloissa.

Kun elokuva pohjautuu tositapahtumiin, se asettaa aina tietyt raamit, eikä käsikirjoituksen ja hahmojen kanssa voi niin vain lähteä sooloilemaan kuin täysin fiktiivisen tuotoksen. Oikeustaistelun sijasta 55 Steps keskittyy enemmän Coletten ja Eleanorin suhteeseen, joka elokuvan kuluessa muuttuu asianajajan ja asiakkaan suhteesta ystävyydeksi. Elokuvan suurin vahvuus on juurikin tämän suhteen näyttäminen, eikä se toimisi ilman vahvoja näyttelijöitään. Siitä huolimatta olisin tahtonut nähdä oikeussalia edes hieman enemmän.

Päärooleissa Eleanorina ja Colettena nähtävät Helena Bonham Carter ja Hilary Swank muodostavat hyvin dynaamisen duon. Coletten osa ei valitettavasti tuo Swankin näyttelijäntaitoja esiin parhaimmillaan (toisin kuin vaikkapa Boys Don't Cry, 1999) ja hahmo jää hieman yksiulotteiseksi, vaikka elokuva jonkinlaista taustaa yrittääkin hänelle rakentaa. Swankia on kuitenkin miellyttävä katsella ja hän on uskottava roolissaan. Sen sijaan Bonham Carter Eleanorina on äänekäs, vahvatahtoinen, hauska, ilkikurinen - ja kyllä, toisinaan myös aika rasittava. Hän on osuva valinta Eleanorin osaan, eikä pelkää vähääkään heittäytyä roolinsa vietäväksi.

55 Stepsin kaltaisia elokuvia katselee paljon mieluummin kuin vaikkapa niitä ainaisia supersankarirainoja. Hyvälle draamalle on aina paikkansa ja tämä elokuva paikkansa todella on ansainnut. Harmi vain, ettei 55 Steps ole saavuttanut laajempaa menestystä. Elokuvan tarina on valtavan tärkeä vielä nykypäivänäkin. Menneisyydestä on onneksi paljon otettu opiksi, mutta vieläkin on tekemistä mielenterveysongelmien aiheuttamien stigmojen kanssa. 55 Steps antaa paljon ajattelemisen aihetta ja muistuttaa siitä, että vaikka joku on henkisesti sairas, se ei tarkoita, että hän olisi kykenemätön tekemään päätöksiä.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 9. Elokuvan nimessä on luku (ei jatko-osan numero)

55 Steps

Ohjaus: Bille August

Käsikirjoitus: Mark Bruce Brosin

Sävellys: Annette Focks

Tuotantomaa: Saksa, Belgia

Julkaisuvuosi: 2017

Kesto: 115 min

Ikäraja: K16

Päärooleissa:

Helena Bonham Carter - Eleanor Riese

Hilary Swank - Colette Hughes

Jeffrey Tambor - Mort Cohen