Brunon mielestä Isä on maailman paras, viisain ja kiltein. Bruno on yhdeksänvuotias ja Isä on erittäin korkea-arvoinen komendantti, joka työskentelee Hillerille. Hillerin käskystä isä saa siirron ja koko perhe joutuu muuttamaan uuteen kotiin Aus-vitsiin. Brunon mielestä on kurjaa jättää vanha koti ja ystävät siellä. Aus-vitsissä ei ole muuta seuraa kuin isosisko Gretel, joka on Toivoton Tapaus.
Tutkimusretkellään Bruno tapaa ikäisensä pojan, Shmuelin, joka istuu aidan toisella puolen. Bruno on kateellinen uudelle ystävälleen, sillä aidan sisäpuolella on satoja lapsia, joiden kanssa leikkiä. Ja sitä paitsi Shmuel saa kulkea kaikki päivät pelkkä pyjama yllään, kun taas Brunon pitää käyttää housuja ja kauluspaitaa.
Tuosta ensimmäisestä kohtaamisesta alkaa kahden täysin eri maailmasta tulevan pojan ystävyys, joka kantaa aitaakin suurempien esteiden ylitse.
Hän nosti aidan alaosaa kuten silloin kun Bruno toi hänelle ruokaa, mutta tällä kertaa hän ojensi kätensä ja piti sitä paikoillaan odottaen että Bruno tekisi samoin, ja sitten nuo kaksi poikaa paiskasivat kättä ja hymyilivät toisilleen.
Se oli ensimmäinen kerta kun he koskivat toisiaan.
Poika raidallisessa pyjamassa on irlantilaisen John Boynen romaani vuodelta 2006. Kirja sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta ja nousi maailmanlaajuiseksi bestselleriksi.
Toisen maailmansodan ajan tapahtumia tarkastellaan Brunon hyvin lapsellisesta ja naiivista näkökulmasta. Kerrontansa puolesta tämä voisi hyvinkin olla lastenkirja, vaikkei sitä olekaan. Sanoja kuten "keskitysleiri" tai "natsi" ei mainita kertaakaan vaan puhutaan "ihmisistä aidan toisella puolen" sekä "sotilaista". Tämä tekee maailmaa entistä enemmän lapsenomaiseksi, kuin myös Brunon tapa kutsua isän pomoa nimellä "Hilleri" tai uutta kotia "Aus-vitsiksi", sillä hän ei vain yksinkertaisesti osaa lausua niitä oikein.
Bruno on elänyt hyvin etuoikeutettua lapsuutta ja muutto uuteen kotiin avaa lapsen silmät asioille, joita niiden ei pitäisi nähdä. Bruno alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, etteivät kaikki asiat ole ihan kunnossa. Isän sotilas hakkaa tarjoilijan, kun tämä läikyttää viiniä, Äiti ja Isä riitelevät paljon, Äiti alkaa ottaa lääkesherrya ja nukkuu paljon, ja Shmuel kertoo, kuinka ihmisiä yhtäkkiä vain katoaa aidan toisella puolen, lopulta myös Shmuelin oma isä.
Se mitä tapahtui seuraavaksi, oli sekä odottamatonta että äärimmäisen epämiellyttävää. Luutnantti Kotler raivostui Pavelille eikä kukaan – ei Bruno, ei Gretel, ei Äiti eikä edes Isä – estänyt häntä tekemästä mitä hän sitten teki, vaikka kukaan heistä ei kestänyt katsoa sitä. Vaikka se sai Brunon itkemään ja Gretelin kalpenemaan.
Välillä käy mielessä, että eikö Bruno tosiaan vielä kymmenvuotiaanakaan ymmärrä, mitä maailmassa hänen ympärillään on meneillään. Olen jotenkin elänyt siinä käsityksessä, että tuohon aikaa saksalaiset lapset opetettiin suunnilleen vauvasta saakka pitämään muita rotuja alempiarvoisina ja suorastaan vaarallisina. Mutta ehkä se on toisin tämän perheen kohdalla, ehkä vanhemmat tahtovat suojella lapsiaan niiltä asioilta. Ehkä Brunon isäkin jossain syvällä sisimmässään tietää, ettei se, mitä hän tekee, ole oikein, eikä sen vuoksi kerro Brunolle mitään.
Poika raidallisessa pyjamassa on raikas tuulahdus holokaustista kertovaan kirjallisuuteen. Se käsittelee vaikeaa aihetta lapsen näkökulmasta ajoittain jopa hyvin lempeällä ja rauhallisella otteella, sillä eihän Bruno tiedä, mitä todella tapahtuu. Lukija on kuitenkin koko ajan tietoinen tapahtumien kulusta, jos on yhtään historian kirjoja lukenut, ja tietää Brunoa enemmän. Pisteet kirjalle, ettei se ole jälleen yksi paatoksellinen, opettavainen kritiikki siitä, kuinka holokausti on ehdottoman väärin, vaan tuo aiheeseen paljon uutta, vaikka lopputulema onkin sama - holokausti on ehdottoman väärin, eikä sitä olisi koskaan saanut tapahtua.
Muutama viimeinen luku on rankkaa luettavaa, kun osaa aavistaa, mitä on tulossa. Siihen ei vain tahtoisi uskoa ja sitä pakottaa itsensä pitämään yllä toivonkipinää, kunnes matto vedetään jalkojen alta.
Lopetus olisi varmasti ollut vaikuttavampi, ellen olisi nähnyt elokuvaa joskus vuosia sitten. Elokuvan lopetus on minusta ehkä jopa parempi kuin kirjan, mutta kirjan lopetusta olisikin ollut todella vaikea saada toimimaan valkokankaalla.
Ja tähän loppuu kertomus Brunosta ja hänen perheestään. Tietysti kaikki tämä tapahtui kauan aikaa sitten, eikä mitään sellaista voisi ikinä enää tapahtua.
Ei tähän maailman aikaan.
Poika raidallisessa pyjamassa muistuttaa meitä kaikkia toisen maailmansodan aikaan tapahtuneista kauheuksista, joita ei koskaan saa unohtaa. Jokainen holokaustista kertova kirja on tärkeä ja ansainnut julkaisunsa. Valitettavasti vain tuntuu, ettei ihmiskunta ole ottanut historian tapahtumista opikseen.
**
John Boyne (s. 30. huhtikuuta 1971) on irlantilainen kirjailija, joka julkaisi esikoisteoksensa The Thief of the Time vuonna 2000. Boynen tunnetuimpiin teoksiin kuuluvat Poika raidallisessa pyjamassa, edellisen sisarteos Poika vuoren huipulla sekä Kapina laivalla.
Kirjan Poika raidallisessa pyjamassa pohjalta on tehty samanniminen elokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2008. Elokuvan pääosissa nähdään Vera Farmiga, David Thewlis sekä Brunona ihastuttava Asa Butterfield.
John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa (The Boy in the Striped Pyjamas), 2006. Suomentanut Laura Beck. 206 s.
Kommentit
Lähetä kommentti