 |
Törmäsin tähän dokumenttiin ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten 25 elokuvaa, jotka tuhoavat uskosi inhimillisyyteen -listalla. Yritin etsiä katsottavaksi elokuvaa, joka oikeasti säväyttäisi. Tuolta listalta en sillä hetkellä sellaista löytänyt, mutta tämän dokumentin nimi jäi jostakin syystä pyörimään mieleeni. On aika voimakas ilmaus sanoa 'tuhoavat uskosi inhimillisyyteen'. Kuinka perheestä kertova dokumentti voisi tehdä jotakin sellaista?
Voi että. Kyllä se vaan voi.
Tässä kohtaa täytyy sanoa, ettei dokumentista kannata tietää oikeastaan mitään ennen sen katsomista. Joten jos aiot katsoa, älä missään nimessä etsi mitään tietoa siitä etukäteen. Silloin sen vaikutus on vieläkin suurempi.
Spoilaamatta liikaa voin kertoa dokumentin alkuasetelman, joka tulee ilmi jo ensimmäisten minuuttien aikana. Mies nimeltä Andrew Bagby on kuollut, murhattu ampumalla. Hänen hyvä ystävänsä päättää tehdä Andrew'sta dokumentin tämän vielä syntymättömälle pojalle, Zacharylle, jotta pojalla olisi tulevaisuudessa jokin muisto isästään. Dokumenttia varten on haastateltu Andrew'n perhettä, muita sukulaisia, ystäviä ja kollegoita.
Tämän enempää ei kannata kertoa. Eikä voikaan, ellei tahdo spoilata tapahtunutta.
 |
| Pieni Zachary isovanhempiensa kanssa. |
En olisi koskaan voinut uskoa, että jokin elokuva tai dokumentti pystyisi tuolla tavalla vaikuttamaan minuun. Rakastan dokumentteja, tietynlaiset dokumentit ovat paljon pelottavampia kuin yksikään elokuva, sillä ne ovat totta. Ne asiat ovat tapahtuneet oikeasti jollekin, elävälle ja hengittävälle ihmiselle. Parhaimpana esimerkkinä Dear Zacharyn ohella juuri Yle Areenasta katsomani neliosainen Jonestownin tragedia, joka on pelottavampi ja hirveämpi kuin yksikään katsomani kauhuelokuva.
Dear Zacharysta kertoo paljon jo se, että sen katsomisesta on nyt parisen kuukautta. Niin kauan minulla kesti kirjoittaa tämä ja saada jäsenneltyä ajatuksiani ja tunteitani edes jollakin tapaa sen suhteen.
Dear Zachary on raastava, sydäntäsärkevä ja kyllä, se myös tuhoaa uskon inhimillisyyteen. Se tuo rujon muistutuksen siitä, että tässä maailmassa on aivan liikaa pahuutta ja ne, joilla olisi valta puuttua asioihin, eivät sitä tee. Dokumentti sai minut hymyilemään, itkemään, vapisemaan, raivostumaan ja ennen kaikkea järkyttymään. Jälkeenpäin olo oli emotionaalisesti uupunut ja tyhjä. Kyseessä on todellinen tunteiden vuoristorata.
Olisin tahtonut kirjoittaa tähän dokumenttiin liittyen niin monista asioista, mutta en voi, sillä en tahdo spoilata. Ehkä joskus myöhemmin kirjoitan lisää spoilausvaroitusten kanssa. Nyt ei kuitenkaan ole sen aika.
Sen vielä tahdon sanoa, että jos Dear Zacharyn joku pystyy katsomaan ilman edes silmien kostumista, silloin tuolla ihmisellä on kivi sydämensä paikalla.
Kommentit
Lähetä kommentti