8/10: Into the Woods

10 elokuvaa -haaste, osa 8.

8/10: Into the Woods

Leipuri ja hänen vaimonsa eivät mitään muuta toivo yhtä paljon kuin omaa lasta. Naapurissa asuva noita paljastaa kironneensa leipurin suvun, jottei se voisi jatkua, mutta suostuu kumoamaan kirouksen, jos kaksikko tuo hänelle viitan, joka on punainen kuin veri, lehmän, joka on valkoinen kuin lumi, hiukset, jotka ovat keltaiset kuin maissintähkä ja kengän, joka on kiiltävä kuin kulta. Aikaa heillä on kolmanteen keskiyöhön saakka, joten leipuri ja hänen vaimonsa suuntaavat metsään.

Into the Woods on alunperin Stephen Sondheimin säveltämä musikaali. Siis saman miehen, jonka kynästä ovat lähtöisin muun muassa musikaalit Rose ja Sweeney Todd: Fleet Streetin paholaisparturi. Odotukset olivat siis korkealla, mutta en voi sanoa pettyneeni.

Hitaalla tempolla alkava elokuva sekoittaa tutut sadut keskenään. Positiivista on, että Disneyn tuottama elokuva ei tällä kertaa onnistu pilaamaan alkuperäisiä satuja vaan ne esitetään juuri niin raakoina kuin ne on musikaaliin alun perin kirjoitettukin - Tähkäpään prinssi sokeutuu ja Tuhkimon siskopuolilta nokitaan silmät päästä. Tarina alkaa hajanaisena kokonaisuutena, jossa seurataan viittä eri tarinaa, mutta loppua kohden juonilangat punoutuvat yhteen.

Into the Woods ei ole tyypillinen "ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka" -satu. Ei, se on kaikkea muuta. Kun onnellinen loppu koittaa ja elokuvan luulee olevan lopussa, se vain paahtaakin eteenpäin kohden uusia vastoinkäymisiä, ja oikeastaan vasta puolivälin jälkeen tarina saa kunnolla tuulta siipiensä alle. Ensimmäiseltä puoliskolta ainoa kohtaus, jolloin en saanut silmiäni irti ruudusta, oli Punahilkan ja suden kohtaaminen metsässä.

En voi välttää Into the Woodsin vertaamista Sweeney Toddiin, joten tässä kohden on sanottava, että siinä missä Sweeney Todd on ehyt kokonaisuus ja vie kaikki tarinat päätökseen edes jollakin tapaa, Into the Woods jättää kysymyksiä avoimeksi. En ole nähnyt alkuperäistä musikaalia, joten sen puolesta en voi puhua, mutta elokuvassa ei esimerkiksi Tähkäpäälle koskaan selvinnyt hänen oma alkuperänsä, eikä leipuri löytänyt kadonnutta siskoaan.

Musikaalin kantava voima on ilmiömäinen näyttelijä ja laulaja Meryl Streep, joka tulkitsee noidan roolin juuri niin koskettavana ja vahvana kuin pitääkin sekä sai varsin ansaitusti Oscar-ehdokkuuden parhaasta naissivuosasta. Mainitsemisen arvoiset suoritukset tekevät myös lapsinäyttelijät Lilla Crawford Punahilkkana sekä Daniel Huttlestone Jaakkona. Jälkimmäisen upeaa roolityötä ihailin aikoinaan jo musikaalissa Les Misérables, josta hän olisi ehdottomasti ansainnut Oscarin. Näyttelijäntyöstä puhuttaessa en tahdo myöskään unohtaa talkshow-isäntänä tunnettua James Cordenia, joka leipurina kuljettaa tarinaa eteenpäin herkkyydellä ja päättäväisyydellä. Olin jopa yllättynyt siitä, etten kertaakaan elokuvan aikana ajatellut häntä sinä talkshow-isäntänä, jona olen tottunut hänet näkemään vaan hän oli minulle näyttelijä muiden joukossa.




Into the Woods

Ohjaus: Rob Marshall
Käsikirjoitus: James Lapine, Stephen Sondheimin ja James Lapinen musikaalin Pimeä metsä pohjalta
Sävellys: Stephen Sondheim
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2014
Kesto: 124 min
Ikäraja: K7
Pääosissa:
Meryl Streep - Noita
Emily Blunt - Leipurin vaimo
James Corden - Leipuri
Anna Kendrick - Tuhkimo
Lilla Crawford - Punahilkka
Daniel Huttlestone - Jaakko

Kommentit