Longlegs

Parinsa kuoleman jälkeen FBI-agentti Lee Harker ryhtyy tutkimaan jo useamman vuosikymmenen ajan toiminutta sarjamurhaajaa, joka tunnetaan nimellä Longlegs. Jälkeensä Longlegs on jättänyt kryptisiä viestejä ja hänen tappoputkillaan on tietty kaava. Harkerilla on meediomaisia kykyjä - hän kykenee aistimaan ja tulkitsemaan asioita paremmin kuin muut agentit, mikä antaa hänelle suuren edun murhaajan etsimisessä.

Longlegs on Osgood Perkinsin ohjaama ja käsikirjoittama elokuva vuodelta 2024.

Olin kuullut Longlegsistä paljon hyvää, joten ihan jo mielenkiinnosta tahdoin katsoa sen, kunhan se tulisi johonkin käyttämääni suoratoistoon. Nyt se viimein tuli, joten oli aika myös katsoa se. Odotukset olivat aika korkealla, mutta loppujen lopuksi Longlegs ei kuitenkaan mielestäni ollut täysin kaiken sen hypetyksen arvoinen. Onko se hyvä elokuva? On. Katsoisinko sen uudestaan? Aivan varmasti. Mutta yksi viime vuosien parhaista kauhuelokuvista? En menisi ihan niin pitkälle.

Värimaailmassa on käytetty paljon punertavia sävyjä, mutta myös ihan kirkasta punaistakin. Punaisen värin käyttö kauhuelokuvassa on tavallaan aika kliseistä ja paljon käytettyä, mutta toisaalta en ole vielä nähnyt yhtäkään elokuvaa, jossa se ei olisi toiminut ja olisi tuntunut vain tylsältä, itsestäänselvältä ratkaisulta. Zilgin (ohjaajan veli Elvis Perkins) säveltämät musiikit luovat jännitystä ja toisinaan jopa todella piinaavaa tunnelmaa. Tarinansa puolesta Longlegs on valitettavan ennalta-arvattava ja pystyin näkemään loppuratkaisun jo hyvin varhaisessa vaiheessa.

Maika Monroe on pääroolissa Lee Harkerina oikein mainio. Harker on hahmona aika eleetön ja etäinen, minkä vuoksi katsojanakin häneen on vaikea saada kosketuspintaa. Hänen meediomaiset kykynsä ovat kuitenkin kiehtovia ja tuovat tavallaan jopa mieleen Thomas Harrisin romaanin Punainen lohikäärme (1981) päähahmon, Will Grahamin, jolla on uskomaton kyky ymmärtää murhaajia ja asettua näiden asemaan. Elokuvan tähti ja vetonaula on kuitenkin itse Longlegsia esittävä Nicolas Cage, joka on maskeerattu lähes tunnistamattomaksi. Ja sanon tämän ihmisenä, joka ei juuri koskaan ole välittänyt Cagesta näyttelijänä. Longlegs on ehkä parasta roolityötä, jota olen häneltä nähnyt ja hän on erittäin karmiva antagonistiroolissaan. Muut näyttelijät ja hahmot jäävät aika vähälle huomiolle, eivätkä ole kovin kiinnostavia.

Longlegsissä on paljon omaperäistä otetta ja se on teknisesti taitavasti tehty, mutta valitettavasti tarina ei yllä samalle tasolle. Samankaltaisuutta huomasin ainakin elokuvan Seitsemän (1995) kanssa, myös jo aiemmin mainitsemani Punainen lohikäärme (2002) kävi mielessä useaan otteeseen, kuin myös sen jatko-osa Uhrilampaat (1992). Longlegs kaatuu siihen, että siinä on liikaa kaikkea, eikä elokuva tunnu osaavan oikein päättää, mihin suuntaan menisi. Mukana on niin paholaisenpalvontaa, okkultismia kuin kirottuja nukkejakin kaiken rikostutkinnan keskellä. Kenties elokuva olisi toiminut paremmin ilman yliluonnollista puoltaan.

Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 37. Elokuvassa on nunna tai munkki

Longlegs

Ohjaus ja käsikirjoitus: Osgood Perkins

Sävellys: Zilgi

Tuotantomaa: Yhdysvallat

Julkaisuvuosi: 2024

Kesto: 101 min

Ikäraja: K16

Päärooleissa:

Maika Monroe - agentti Lee Harker

Nicolas Cage - Longlegs

Alicia Witt - Ruth Harker