28 viikkoa sen jälkeen, kun zombievirus alkoi levitä Iso-Britanniassa on maan jälleenrakentaminen alkanut. Don saa takaisin kotiin pakolaisleirillä Espanjassa olleet lapsensa Tammyn ja Andyn, joiden äiti on Donin kertoman mukaan menehtynyt epidemian uhrina. Rikottuaan karanteenia Tammy ja Andy löytävät kuitenkin äitinsä vanhasta kodistaan. Äiti tuodaan armeijan tukikohtaan, jossa selviää tämän olevan taudinkantaja, mutta jostakin syystä immuuni virukselle. Pian epidempia on jälleen karannut käsistä ja raivotautisten laumat ovat vallanneet Lontoon kadut.
28 viikkoa myöhemmin on Juan Carlos Fresnadillon ohjaama elokuva vuodelta 2007. Se on jatko-osa vuoden 2002 elokuvalle 28 päivää myöhemmin. Kolmas elokuva, 28 vuotta myöhemmin, on suunnitteilla.
28 viikkoa myöhemmin vetää katsojan suoraan mukaan keskelle tapahtumia. Elokuva alkaa täynnä toimintaa olevalla kohtauksella, eikä juuri himmaile toimintakohtauksilla myöhemminkään. Alkukohtaus, prologi, antaa katsojille selityksen, mitä on tapahtunut epidemian aikana Donille sekä tämän vaimolle Alicelle. Prologi on ensimmäisen elokuvan ohjanneen Danny Boylen ohjaama, mutta loppujen lopuksi prologilla ei ole tarinan kannalta suurta merkitystä. Odotin, että se olisi merkinnyt enemmänkin.
En ole koskaan ollut mikään zombielokuvien ystävä, enkä ole sitä edelleenkään. 28 päivää myöhemmin oli aikoinaan ensimmäinen kyseisen genren edustaja, jonka olen katsonut alusta loppuun saakka, enkä sen jälkeen ole genren pariin palannut. Siis ennen kuin nyt. 28 päivää myöhemmin on teemallisesti jatko-osaansa huomattavasti parempi. Se sukeltaa syvemmälle maailmaan sekä hahmojen psykologiaan. Jatko-osa on toimintapainotteisempi, eikä anna katsojalle juuri aikaa hengähtää ja ajatella tai edes nähdä pintaa syvemmälle. Tekstin sijaan on selvästi enemmän panostettu juurikin toimintaan. Juonellisesti 28 viikkoa myöhemmin on tietyiltä osin aika ennalta-arvattava, mutta suurimmaksi osaksi itse ainakin olin arvauksineni väärässä.
28 viikkoa myöhemmin tekee saman tempun, jonka Psyko (1960) aikoinaan. Se esittelee jo elokuvan alussa hahmon, jonka katsoja odottaa ja olettaa olevan päähenkilö, mutta melko varhain tälle sitten tapahtuukin jotain ja valokeila suuntautuu muihin hahmoihin. Tammyn ja Andyn isää, Donia, näyttelee Robert Carlyle, jolle tämä rooli sopii kuin nakutettu. Voisinko seuraavaksi saada Carlylen näyttelemään vampyyria? Hänen olemuksessaan nimittäin on jotain luihua ja vampyyrimaista, joten se voisi toimia mainiosti. Tammya ja Andya näyttelevät Imogen Poots ja Mackintosh Muggleton, jotka pärjäävät hyvin muiden, kokeneempien näyttelijöiden joukossa. Pootsin olen aiemmin nähnyt muutamassa muussa elokuvassa ja tähän elokuvaan verrattuna niistä kyllä näkee, kuinka paljon hän on kasvanut näyttelijänä. Lasten kanssa epidemiaa pakenevien majuri Scarlet Levyn ja kersantti Doylen rooleissa nähdään Rose Byrne ja Jeremy Renner. Helikopteripilotti Flynnia näyttelee Harold Perinneau ja prikaatinkenraali Stonea Idris Elba. Kuinka tyypillistä, että katastrofin jälkeen juuri Yhdysvaltojen armeijan joukot lähetetään johtamaan maata.
28 viikkoa myöhemmin on ihan katsottava elokuva. Siinä on runsaasti toimintaa ja toimintakohtauksissa kamera tärisee niin paljon, että tulee paha olo jo pelkästään siitä. Mitään kovin graafista väkivaltaa elokuvassa ei näy ja ikärajakin on vain K16. Perhe- ja uudelleenrakennusaspekti tuovat kiinnostavan, uuden ulottuvuuden sarjaan, mutta loppujen lopuksi eivät jaksa kantaa tarinaa kovinkaan pitkälle, sillä varsin pian elokuva sortuu lähinnä vain toimintaan, räiskimiseen ja pakenemiseen. Mitään kovin syvällistä ei kannata odottaa.
28 viikkoa myöhemmin | 28 Weeks Later
Ohjaus: Juan Carlos Fresnadillo
Käsikirjoitus: Rowan Joffé, Juan Carlos Fresnadillo, E. L. Lavigne ja Jesus Olmo
Sävellys: John Murphy
Tuotantomaa: Iso-Britannia, Yhdysvallat, Espanja
Julkaisuvuosi: 2007
Kesto: 99 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Robert Carlyle - Don
Imogen Poots - Tammy
Mackintosh Muggleton - Andy
Rose Byrne - Scarlet
Jeremy Renner - Doyle
Kommentit
Lähetä kommentti