1960-luvun Yhdysvalloissa mykkä Elisa käy töissä valtion salaisessa laboratoriossa. Laboratorioon tuodaan uusi tutkimuskohde, joka paljastuu sammakkomieheksi. Elisa onnistuu löytämään yhteyden ja tavan kommunikoida olennon kanssa, mutta laboratorion väki tahtoo tappaa sen ja tutkia, mitä sen sisältä löytyy, joten Elisa päättää salakuljettaa olennon kotiinsa.
Olen jo pitkän aikaa tahtonut katsoa The Shape of Waterin, mutta aina se on vain lykkääntynyt. Ensin sitä ei ole löytynyt mistään suoratoistopalveluista, joita minulla on ollut käytössä ja sitten olen lykännyt sitä kauemmaksi ja kauemmaksi. Nyt sitten viimein pakotin itseni katsomisen aloittamaan, enkä olisi malttanut sen jälkeen pysäyttää hetkeksikään, sillä tarina vain imaisi mukaansa.
The Shape of Water sijoittuu 60-luvun alun Yhdysvaltoihin, joka on avoimen sovinistinen, rasistinen ja suvaitsematon. Mustat eivät saa tulla samoihin ravintoloihin valkoisten kanssa ja työpaikalla johtajilla on täysi oikeus halventaa naisia. Pisti oikein vihaksi katsella, että tuollainen maailma on ollut vain muutama vuosikymmen takaperin. Ja tietyiltä osin on toki edelleen, vaikka yhteiskunta onkin ottanut suuria askeleita eteenpäin.
Elokuva peilaa kylmän sodan aikaa ja jännitteitä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Kumpikin valtio tahtoo tappaa uuden, löydetyn olennon, mutta eri syistä; Yhdysvallat tutkiakseen sitä ja oppiakseen, Neuvostoliitto, kuten koplan johtaja sanoo "meidän ei tarvitse oppia uutta - tärkeintä on, etteivät amerikkalaiset opi". Jonkin verran tarina ottaa kantaa myös kolonialismiin sekä alkuperäiskulttuurien tuhoon, sillä kyseinen olento on alkuperäisamerikkalaisten keskuudessa jumalhahmona palvottu, mutta amerikkalaiset ovat nähneet oikeudekseen viedä sen omiin tarkoituksiinsa. Juuri tuollainen ajattelu on tuhonnut aivan liian monia alkuperäiskulttuureita.
The Shape of Water on toinen fantasiaelokuva koskaan, joka on voittanut parhaan elokuvan Oscarin. Ensimmäinen oli Taru Sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (2003). Elokuva on ajankuvalleen uskollinen ja puvustus, jonka on toteuttanut Luis Sequiera, henkii puhdasta 60-lukua. Taianomaisesta musiikista on vastannut Alexandre Desplat. Elokuvassa on parissa kohtaa hyvin pieni pätkä musiikkia, vain muutaman nuotin mittainen, joka kuulostaa todella paljon osalta Hans Zimmerin säveltämää Davy Jones's Themea elokuvasta Pirates of the Caribbean: Kuolleen miehen kirstu (2006).
The Shape of Waterin pääosissa nähdään Sally Hawkins Elisana sekä Doug Jones sammakkomiehenä. Hawkins on roolissaan hyljeksittynä, yksinäisenä nuorena naisena uskomattoman hyvä ja huomioitiin jopa parhaan naisnäyttelijän Oscar-ehdokkuudella (jonka olisi saanut myös voittaa). Mykkänä Elisa ei tietenkään puhu mitään koko elokuvan aikana, mutta katsoja tietää silti, mitä tämä milloinkin tuntee ja ajattelee. Myöskään Doug Jones ei pääse sanoilla kommunikoimaan ja joutuu rakentamaan hahmonsa hyvin paljolti kehollisen ilmaisun varaan. Olennon ulkonäkö on hienosti toteutettu ja tuo mieleen samankaltaisen olennon elokuvasta Mustan laguunin hirviö (1954).
Loppujen lopuksi The Shape of Water on hyvin perinteinen Kaunotar ja hirviö -tyyppinen tarina, jossa kaksi täysin eri maailmoista tulevaa hyljeksittyä sielua löytävät toisensa odottamattomalla tavalla. Se on tarina eristäytymisestä julmalta ulkomaailmalta, erilaisuuden hyväksynnästä sekä rakkauden voimasta. Elokuva on taidolla toteutettu, eikä horju hetkeäkään Guillermo del Toron ohjauksessa.
Helmet-elokuvahaasteeseen numerolla 18. Kultainen leijona -palkittu elokuva
The Shape of Water
Ohjaus: Guillermo del Toro
Käsikirjoitus: Guillermo del Toro ja Vanessa Taylor
Sävellys: Alexandre Desplat
Tuotantomaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2017
Kesto: 124 min
Ikäraja: K16
Päärooleissa:
Sally Hawkins - Elisa Esposito
Doug Jones - sammakkomies
Richard Jenkins - Giles
Michael Shannon - Richard Strickland
Kommentit
Lähetä kommentti